POLIOTARINOITA
Pelastava kontrollikäynti
Minulla oli 26.9.69 tuttu kontrolliaika Säätiön poliklinikalle. Koska vanhempani olivat kiireisiä, matkustin yksin Pieksämäen kautta junalla Helsinkiin. Olin isäni luona yötä Lauttasaaressa ja kävin kontrollissa Ruskeasuolla sillä aikaa kun isä oli töissä. Viikonlopun olimme isän kanssa yhdessä. Hauska retkitunnelma syntyi kun söimme maitoa, pullaa ja hampparimakkaraa. Kerroin isälle ahdingostani ja tilanteeni suretti isääni kovin.
Isän vaimo ”Valpuri” oli isänsä Oskarin hautajaisissa. Oskari ja koko Valpurin perhe oli mukavaa porukkaa. Isäni oli mennyt melko pian eron jälkeen naimisiin Valpurin kanssa ja Valpuri oli juuri saanut useiden lapsettomuushoitojen jälkeen toisen keskenmenon. Isäni asui pienessä asunnossa, joten Valpurin mielestä muuttoni isän luo ei tulisi kysymykseenkään. Nyt isä alkoi empiä.
Kävi vielä niin, että isä sai lauantai-iltana sydänoireita ja kutsuimme lääkärin kotiin. Lääkäri määräsi isän taksilla Meilahden sairaalan päivystykseen, ja lähdin saattamaan häntä. Se oli kauhea hetki, kun isä häipyi kaksoisovien taakse enkä tiennyt, näenkö häntä koskaan elävänä. Hortoilin sairaalan käytävillä kahteen asti yöllä, kunnes isäni ilmestyi käytävään. Sydänoireet eivät olleet mitenkään vakavia, mutta isäni herkistyi sen verran, että hän lupasi, että saisin muuttaa hänen ja Valpurin luo.
Irtiotto Varkaudesta
Matkustin junalla takaisin Varkauteen. Valmistelimme koulussa konventtia, jonka ohjelmasta aika suuri osa oli suunnittelemaani. Kävi kuitenkin niin, että muutama päivä ennen konventtia äiti kamppasi minut noin kello viiden aikaan illalla eteisen lattialle ja hän alkoi taas vanhan virtensä siitä, millainen taakka hänelle olen jne. Sanoin äidille, että jos tämä on niin vaikeaa, voin kyllä muuttaa isän luo. Siihen äiti kiljui sydämensä pohjasta, että olen pilannut hänen elämänsä ja hän on vain onnellinen, jos lähden. Mitä pikemmin sen parempi. Minä vielä varmuuden vuoksi kysyin, onko hän tosissaan, saanko todellakin mennä. Kun äiti vastasi myöntävästi ja lähti huoneeseeni, keräsin kimpsuni ja lähdin.
Minulla oli ystävä Kirsti Kukkonen, joka työskenteli Centrumin tavaratalon kemppariosastolla. Kirsti oli 15 -vuotias ja minä 12, joten Kirsti vaikutti silmissäni hyvin aikuiselta. Olin kertoillut Kirstille tilanteestani ja hän lainasi minulle matkarahat Helsinkiin, koska pankit olivat jo kiinni. Vietin illan tunnit erään Kirstin tuttavapariskunnan luona ja matkustin yöjunalla Helsinkiin.Lauttasaaressa pyysin talonmiestä avaamaan oven isän ja Valpurin asuntoon. Soitin töissä olevalle isälle, joka kauhistui, koska pelkäsi saavansa sekä äitini että Valpurin vihat niskaansa. Satuin katsomaan ikkunasta ulos, kun Valpuri tuli omalta junaltaan Kuusamosta. Valpuri luuli nähneensä ikkunassa haamun merkkinä siitä, että hänen tulee hyväksyä minut, koska omaa lasta ei tule. Oskarin kuolema ja keskenmeno muodostivat Valpurin mieleen eräänlaisen aikaikkunan, jonka sisällä hän oli valmis ottamaan minut perheeseen.
Soitin myös rehtorille Varkauteen ja kerroin, etten tulisi kouluun. Rehtori moitti, että miten saatoin tehdä mitään tällaista äidille. Äitini oli kuulemma itkenyt koko yön ja selittänyt rehtorille, kuinka hän minua rakastaa. Hämmästelin rehtorille, että äiti oli kyllä luvannut tai jopa käskenyt minun lähteä, joten luvallisilla reissuilla oltiin.Lopuksi soitin äidille, joka oli aivan raivona kiljui soittavansa poliisit perääni. En vieläkään tiedä, mistä sanat tulivat, mutta sanoin äidilleni varsin rauhallisesti, että jos äiti soittaa poliisit, kerron sosiaaliviranomaisille, miten hän on minua kohdellut. Langan toisessa päässä oli hetken hiljaista, ehkä he neuvottelivat Samin kanssa, minkä jälkeen äiti sanoi, että saan jäädä, jos en puhu mitään sossuille.
Viisaat sossut ja muut pelastavat enkelit
Helsingin sossut haastattelivat isäni, Valpurin ja minut. Myrskylän mummo oli mukanani ja hän muistutti virkailijoille, että jotain mätää Varkauden kodissa täytyy olla, koska eihän lapsi lähde hyvää pakoon. Vaikka Valpurin poliisiystävä oli sitä mieltä, että minulle pitäisi antaa selkään ja lähettää takaisin Varkauteen, sosiaalityöntekijät suhtautuivat toisin. Minusta kun oli jo paksu nippu paperia virastossa. Vuonna 1996 luin arkistopapereista, että sain jäädä isän luo, koska olin 12 -vuotias, Valpuri vaikutti järki-ihmiseltä ja sosiaalityöntekijälle oli jäänyt tunne, että en kertonut aivan kaikkea. Naulan kantaan! Pidin äidin kanssa tekemästäni sopimuksesta kiinni.
Vasta 1996 luin, että Varkauden sosiaaliviranomaiset olivat haastelleet äitiä ja Samia, joiden mielestä meillä oli vain pientä kiistaa tiskivuoroista ja läksyjen luvusta. He lupasivat armollisesti ottaa minut takaisin kotiin heti kun huomaan, miten hyvä kotini siellä on. Totta on, että Varkaudessa asuntomme oli 115 neliötä ja Lauttasaaren yksiö oli 28 neliötä, mutta se oli pieni etu kaikkeen muuhun verrattuna. Suutuin arkistopapereita luettuani niin, etten suostunut tapaamaan Samia enää koskaan, vaikka Sami olikin myöhemmin samaa mieltä siitä, että tein viisaasti kun lähdin Varkaudesta. Sami kuoli vuonna 1997 itse sytyttämässään tulipalossa.
Isäni pelasi noihin aikoihin lentopalloa Lauttasaaren kirkolla, jossa kirkkoherra Voitto Viro antoi meille taustatukea. Niin ikään isän lentopallokaveri Esko Ranta uskalsi ottaa minut kesken lukukauden Lauttasaaren yhteiskouluun, missä savvoo viäntävänä olin tietenkin ensi alkuun landepaukku. Sain melko nopeasti hyviä kavereita ja keskiarvoni nousi keskittymiskyvyn parantuessa kohisten.
Meillä oli taloudellisesti todella tiukkaa, koska äitini maksoi minusta elatusmaksua niin vähän kuin ikinä kehtasi. Siksi emme voineet maksaa Kirsti Kukkoselle takaisin lainaamiani matkarahoja ajoissa tai ylipäätään ollenkaan, mikä painoi minua kovasti. Kirstihän pelasti käytännössä henkeni. Missä Kirsti mahtaa nykyään olla ja minkä nimisenä.Krokotiilinkyyneliä ja kylmiä tekoja
Tuttaville ja sukulaisille äiti kertoi krokotiilinkyynelillä höystettyä tarinaa julmasta tyttärestä, joka karkaa kotoaan ja jättää äitiparan nyyhkimään. Esitys meni toisiin täydestä, toisiin ei. Toisille äiti kertoi muuttoni syyksi sen, että Helsingissä on paremmat koulutusmahdollisuudet ja miten hän rakastavana äitinä uhrautui ja unohti oman ikävänsä. Tämäkin esitys meni monille läpi, mutta minun olisi ollut helpompi uskoa tarinaan, jos äiti olisi käyttänyt vähemmän rahaa ulkomaanmatkoihin ja antanut enemmän rahaa vaikkapa koulukirjoihini tms.
Ymmärrän kyllä, että äiti halusi kostaa poismuuttoni isälle ja minulle, mihin tarkoituksen rahan pihtaaminen oli oiva väline. Rahan pihtaaminen vaikutti kuitenkin niin, että mitä enemmän äiti pihtasi ja samalla leveili omilla rahoillaan, sitä enemmän kunnioitin isää ja Valpuria, koska he olivat valmiita jakamaan vähästään. Valpuri otti jopa toisen työn saadakseen perheen kulut katettua. Vaikka Valpurilla ja minulla oli aluksi kiistaa tiskauksen hygieniatasosta ja pienessä asunnossa oli ahdasta, tunsin itseni rakastetuksi. Vähän ihmiset ihmettelivät, kun en halunnut käydä äitini luona pariin vuoteen ollenkaan. Julma ja välinpitämätön tytär. Kerta kaikkiaan.
