POLIOTARINOITA
Roppakaupalla harrastuksia ja yhdistyksiä
Koko vammaiselämäni olen harrastanut runsaasti asioita toimien vammaisjärjestöissä, kunnallispolitiikan lautakuntatasolla, ammattiyhdistystoiminnassa TVK:ssa ja puolustusvoimissa, merkonomiyhdistyksessä, Martoissa, Kalevalaisissa Naisissa, joogassa. Lisänä ovat erilaiset piirit kansalaisopistoissa, monet erilaiset vaihtoehtoisiin asioihin liittyvät, lähinnä Metsänhoitaja Esko Jalkasen Luonnonvoimat yhdistys ry, sukuseurat (mieheni, oma suku, äidin suku).
Nautin hyvin monenlaisista vaihtoehtoisista eli täydentävistä hoitomuodoista kuten hermoratahieronta, kalevalainen jäsenkorjaus, vyöhyketerapia, henkinen energia, homeopaattiset valmisteet, hunajahieronta, kuivakuppaus jne. Niinpä en käytä lainkaan särkylääkkeitä, kortisonia tai muita virallisia aineita. Samalla tapaan samoin ajattelevia hoitajia ja hoidettavia.
Taiteellisena ilmaisuna on ollut mm. VEDA -taide. Olen käynyt kaikki peruskurssin osiot mutta jatkoon ei ole riittänyt aikaa. Kävin myös Hilkka-Liisa Vuoren Hiljaisuuden laulu-kurssin kuutosen koulutaidoillani. Olen pyrkinyt kokeilemaan kaikkea, mihin en arvannut etukäteen pystyväni. Onneksi minulle on tuolta ylhäältä järjestetty kaikkea arvaamatonta.
Matkoja, matkoja
Myös olen matkustellut paljon. Auton saatuani tutkin Suomen melko perusteellisesti liikkuen paljon yksin. Mieheni Ollin kanssa jatkoimme. Pohjoismaat tuli melko tarkkaan ajeltua, Puola ja käytiin kerran Sveitsissäkin omalla autolla ja toisen kerran vuokrasimme siellä auton. Yksi sisaristani asui siellä. Englannissa kävimme lentoteitse, toinen sisareni asuu Lontoossa.
Matkustin myös Invalidiyhdistysten matkoilla Ruotsissa, Kööpenhaminassa ja Kanarialla, jossa aurinkoa nautittiin muissakin yhteyksissä. Meditaatioryhmän kanssa olen ollut Tamil Nadussa Intiassa ja jalkaslaisten kanssa oli kursseja Espanjassa ja Italiassa. Ja monta matkaa eri järjestöjen mukana, sekä koti- että ulkomailla. Keskikouluaikaisen ystävättäreni kanssa kävimme vuosia kahdestaan Kanarian lämmössä seuramatkoilla. Sveitsin sisareni asuessa loppuvuosinaan talvet Espanjan aurinkorannikolla kävin siellä yksinkin.
Uusia ihmisiä
Esittelen itseni aina uuteen ryhmään mennessäni: nimi, sairaus, työpaikat ja pyydän kysymään, jos muuta halutaan tietää. Tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi. Moni yhä luulee vaivaisen elävän heidän veroillaan ja ettei järki pelaa. Näkymättömiä seiniä onneksi tapaa nykyään hyvin vähän. Seinätunne on totta. Monet herkät ystävänikin ovat sen tunteneet mennessämme yhdessä vieraaseen seuraan, kerran jopa vaihtoehtoisterapeuttien koulutustilaisuuteen hoidettavaksi. Ei luulisi sellaisessa näitä seiniä olevan.
Kaiken kaikkiaan elämäni on ollut niin antoisaa, etten haluaisi vaihtaa sitä tavalliseen terveeseen elämään. Mitä kauemmin olen elänyt, sitä selvemmin havaitsen elämäni olevan ennalta suunniteltua ja että sillä on tietty tarkoitus sekä itselleni että tapaamilleni henkilöille.
