POLIOTARINOITA
Kutsu kuntoutukseen
Päiväkirja: 20.12.1952. Tänään se kauan kaivattu kutsu saapui. Onhan sitä kiireellisyyttä odotettukin lähes puolitoista vuotta. 13.9.1952 saamani tiedon mukaan olin seuraavana jonossa. Menin Invalidisäätiölle 8.1.1953, mistä minut siirrettiin Hyvinkäälle kuntou-tusosastolle. Kotiin pääsin 11. päivänä huhtikuuta.
Hyvinkäällä liikuin enimmäkseen korkeamallisen kävely telineen eli ”foordin” avulla. Myöhemmin opin kulkemaan kainalosauvoilla, sitten otin pikkukepin vasempaan käteen ja kainalosauva oli oikealla puolella.
Päiväjärjestys Hyvinkäällä: Herätys ja tee huoneisiin klo 8, jolloin Emman voimakas ääni ilmoitti: ”Ylös morsiimet, päivä on jo ulkona” tai ”Tämä on herätys”. Ruokailu klo 11 ruokasalissa tai omissa huoneissa, hiljainen tunti klo 12 - l4 ja tee sen loput-tua, askartelua oli talon myyjäisiä varten klo 9 ja l4 välillä. Ruokailu klo 16 ja iltatee klo 18. # #Pitkin päivää oli jumppaa ja kävelyharjoituksia sovittuina aikoina. Minulla oli päivittäisten kävelyharjoitusten lisäksi 1,5 tuntia yksityisjumppaa ja osal-listuin yhteen ryhmäänkin. Maanantaisin ja tiistaisin oli allas-jumpat. Naisten kylpypäivä oli yhdistetty tiistain allasjumppaan. Perjantaisin oli lääkärinkierto ja kerran tai kaksi kuukaudessa, jolloin ylilääkäri oli mukana.
#Ulkopuoliset vieraat saivat käydä ilman määräaikoja. Vieraitten yöpymisiä varten oli vierashuone. Keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin oli meillä oli lupa vierailla osastoilla toisilla klo 15-16 välisenä aikana ja luvan pyydettyään useamminkin. Miehillä ja naisilla oli omat kerrokset. Naisia oli enemmän, joten välillä oli sekaosastojakin. Lisäksi oli lasten osasto, nuorin poliolainen oli muistaakseni alle 2-vuotias. Iltaa saattoi viettää seurustelusalissa klo 20 asti ja sunnuntaisin tunnin pitempään. Maanantaisin oli tietokilpailuja, tiistain oh-jelma vaihteli.
"Myrkkypussin” keskiviikkolasti
Keskiviikko oli viikon kohokohta. Silloin saapui "Myrkkypussi” tuoden uusia potilaita ja vieden kotiutettavia. Auto oli vanha rottelon näköinen, mutta toimi hyvin. Keskiviikkoilta oli myös uusien potilaiden kasteilta. Aluksi seurustelun puheenjohtaja kertoi lempinimikäytännöstä ja nimien valinnasta. Seuraavana oli vanhojen esittely. Jokainen sai kertoa nimensä ja muutakin halutessaan. Sihteeri kirjasi kastekirjaan tulleiden oikeat nimet, kotipaikan ja osoitteen. Lempinimi lisättiin kastekirjaan valinnan jälkeen. Ehdotettiin useita nimiä ja eniten kannatusta saanut valittiin. Asianomaisella itsellään oli oikeus hyväksyä tai hylätä nimi. Sai myös käyttää omaa etunimeään, jos halusi. Lempinimiä käytettiin niin yleisesti, että jopa hoitajat ja jumpparitkin käyttivät niitä. Minun nimeni oli Söpö. Oltiin sinut kaikkien kanssa ja teitittelystä tuli sakkoa.
Kotiutuville järjestettiin läksiäiset. Ne olivat sekä iloisia että haikeita tilaisuuksia ohjelmineen, tarjoiluineen ja lahjoineen.
Sunnuntaisin oli takkailta, jolloin paistettiin makkaroita. Seurustelutilassa oli isohko lu-kollinen laatikko. Kyljessä luki: Takkavalkean tarinat. Kirjoittelimme toisillemme kirjeitä. Laatikko avattiin keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Vastaanottajan kuului maksaa yhden illan postista 5 mk. Nimettömiä kirjeitä ei saanut lähettää. Rahat käytettiin iltojen tarjoiluun. Seurusteluun tuotiin myös sängyillä, jos ei muuten voinut liikkua. Ulkopuolelta kävi joskus esiintyjiä, mutta enimmäkseen ohjelmat olivat omaa tuotantoa. Oli pelejä sekä pantti- ja muita leikkejä.
Torstaisin oli vapaata seurustelua ja perjantaisin vuorotellen pappi- ja virsi-ilta. Kaikissa tilaisuuksissa laulettiin paljon Jokainen ilta päättyi seuraavaan lauluun:
Päivä jo painuu kaukorannan taa,
yö musta heittää suruharsojaan,
vaan läpi tumman, uinailevan yön
kimmeltää tähtein kirkas helmivyö.Hyv yötä vaan, nyt yksikseni jään,
vieläkin oi, sun sulosuusi nään,
äänesi hellän kuulen kuiskaavan.Hyv' yö,ä vaan, huomenna kohdataan.
Kun huomispäivä välkkyy loistossaan,
kanssasi juoda elon maljan saan,
lempemme parhaan. onnen antaa voi,
nyt ompi yö, vaan kohta koittaa koi.
Hyv' yötä vaan jne.Hyvinkäällä syntyi seurustelusuhteita. Minun aikanani seurustelun aloittaneet "Soma" ja "Samppa" avioituivat myöhemmin. Minulla oli romanssi "hurrin" kanssa. Kirjoittelimme jonkin aikaa mutta asia hiipui. Olin myöhemmin kirjeenvaihdossa myös toisen "hurrin" kanssa. Hänet tapasin vain muutaman kerran. Hän kuoli melko nuo-ena diabetekseen. Lepolammella Invalidiliiton lomalla tapasin Sakun. Hän on selkäydinvammainen ja käytti joskus tukisidoksia. Seurustelimme useita vuosia. Muistelen näitä seurusteluja oikein hyvällä mielellä. Lyhyitä seurustelusuhteita oli useita - niin vammaisten kuin terveittenkin herrojen kanssa.
