POLIOTARINOITA
Välipäivien sanasota
Meidät haettiin koteihimme lauantaina 24.11.1951. Tästä sairausmatkasta muodostui meille Kaijan kanssa elinikäisen ystävyyden alku. Molempien suvut ja ystävät sisältyivät tähän ystävyyteen.
Joulun jälkeen 1951 tulivat Siilinjärveltä kylään molempien vanhempieni äidit. He olivat uskovaisina sitä mieltä, että olen sairastunut syntieni sovittamiseksi. Niinpä puhkesi melkoinen sanasota, kun mummot kielsivät sisariani lähtemästä uudenvuodentansseihin, jotta he säästyisivät rangaistukselta. Minulla on kova ääni, joten mummot jäivät alakynteen ja isän piti viedä heidät ensimmäiseen junaan 7 km:n päähän asemalle. Kyllä mummot leppyivät ja huhtikuussa tulivat jo isäni Yrjön nimipäiville.
Äidin suru ja piilottelun loppu
Perheelläni oli maanviljelystila. Äitini itki navetassa muka salassa minulta. Sanoin, ettei hänen tarvitse huolehtia, sillä minähän polion joudun pitämään. Mutta tietäähän äitien huolehtimisen. Aluksi en halunnut olla lainkaan ulkona, sillä kotini sekä navetan että tallin takana kulki tie ja ihmiset katselivat kainalosauvoilla kulkuani. Sitten laskin, että jos elän 80-vuotiaaksi, on oltava liki 60 vuotta piilossa. Siihen loppui välittäminen kyselyistä ja tuijottamisista.
Perhe suhtautui hyvin. Sisarten kanssa riitelimme ja sovimme entiseen tapaan ja he raahasivat minua mukanaan kyläreissuilla. Naapurienkaan kanssa ei ollut vaikeuksia. Entiset tyttöystävät kävivät ja me heillä. Myös poikaystäväni Pentti alkoi käydä. Tavallisesti hän oli normaalisti tansseissa ja tuli sieltä luokseni sisarteni ja heidän poikaystäviensä kanssa.
Kiireellisen kuntoutuksen odotusta.Päiväkirja 18.05.1952 Invalidisäätiön sairaalan jonossa oli viime viikolla yksi henkilö minun edelläni, joten pääsen ehkä kohtapuoliin Helsinkiin. Sisareni Maija osti minulle kesäkengät, hinta 910 mk, läskipohjaiset (hyvin taipuisat), vaaleanruskeat ja paksuista remmeistä valmistetut. Raajojani ei ole hierottu muutamaan päivänä, kun Tiaisen eukko on kipeänä. Hieronta aloitettiin kolme viikkoa sitten. Siitä on 2 kertaa viikossa. Saan jo nykyisin melkein kaikki vaatteet ylleni, jos minut on nostettu matalahkolle tuolille tai olen sängyssä ja vaatteet ovat vieressä.
Kaija kävi kotonani ensimmäisen kerran juhannuksena 1952 serkkunsa avustamana. Olen myös kirjannut, että 10.7.52 illalla olen päässyt ensimmäisen kerran konttausasentoon sängyssä. Ja 6.8.52 vatsani on toiminut ilman ulostuslääkkeitä. Minä vierailin Kiuruvedellä kesällä 1953 opittuani liikkumaan kainalosauvoilla Invalidisäätiön Hyvinkään osastolla, jossa vietin ajan 8.1. - 11.4.1953.Suhde loppui 1955 perheemme muutettua Kuopioon ja Pentin mentyä Helsinkiin. Muutaman kerran tapasimme tultuani leskenä tänne Riistavedelle. Hän asui Tukholman lähettyvillä ja kävin siellä kylässä ja hän puolestaan täällä samalla kun vieraili sisarustensa luona. Kävimme myös yhdessä heidän luonaan. Pentti oli eronnut ja tapasin hänen tyttärensä perheineen Tukholmassa. Pentillä oli diabetes ja hän kuoli kymmenkunta vuotta sitten.
