POLIOTARINOITA
Kallisarvoiset hoidokit
Kunnalliskodin kulkutautiosastolla oli vain yksi henkilö, apuhoitaja Terttu Duus. Meitä piti kuitenkin hoitaa jatkuvasti. Meitä käänneltiin pari viikkoa puolen tunnin välein. Se tapahtui lakanoiden avulla, koska iho oli tavattoman kosketusarka. Kunnalliskodin johtajatar Anna Mäkelä osallistui hoitoomme. Kaikki pelkäsivät saavansa tartunnan. Sitten saatiin yöhoitajaksi Helga Kumpulainen. Tulimme kunnalle kalliiksi. Johtajatar Anna sanoi saaneensa yli työtunneista 40.000 mk ja Terttu 25.000 mk ja Helgallekin tuli ylitöitä.
Kaija pelkäsi kuolevansa, jolloin johtajatar tai Helga istui usein yöllä vieressä ja piti kädestä. Kerran itsekin pyysin johtajatarta silittämään otsaa, kun uni ei tullut ja sively auttoi. Meille kyllä annettiin unilääkkeitä iltaisin 1-3 pilleriä yli kuukauden ajan. Kun se lopetettiin, emme mitenkään meinanneet saada unta.
Yhdeksän viikon ajan meidät pyyhittiin spriillä kaksi kertaa päivässä. Hiukset pestiin ensimmäisen kerran oltuamme eristyksessä 5 viikkoa. Makasimme selällämme pään osittain roikkuessa lattian päällä. Kun kymmenes viikko koitti, meidät käytettiin paareilla keuhkotautiosaston puolella ammeessa pestävänä. Seuraavalla viikolla oli vuorossa saunareissu. Se tehtiin isolla kelkalla maaten ja mukana oli kaksi auttajaa. Meitä pelotti kovasti, että putoamme vaikka lauteet olivat leveät.
Meidät hoidettiin niin hyvin, ettei tullut makuuhaavoja. Hyvänä apuna olivat pehmeät kumiset makuurenkaat kahden kuukauden ajan. Sitten opimme hieman itse kääntyilemään tai ainakin kyljeltä vierähtämään selälle. Yhä minulla on vaikeuksia päästä selältä oikealle kyljelle, siis vuonna 2006.
Eristys ohi, mutta hoitoa tarvittiin vielä
Kun 6 viikkoa eli tartunta-aika oli ohi, olisimme päässeet kotiin, mutta jäimme Rokkolaan. Kaijan koti oli toisessa kerroksessa Kiuruveden Niemiskylässä. Alakerrassa oli isän nahkuriverstas. Kotieläimiä ei ollut. Meillä oli lehmiä ja muita eläimiä, ei vesijohtoa eikä viemäriä. Vesi tuli kyllä navettaan, paitsi veden loputtua kaivosta se haettiin hevosella järvestä. Sauna oli järven rannassa. Ei ollut puhelintakaan. Äiti hoiti yksin työt, isällä oli reumaa ja välillä se oli huonompana. Kotona meitä ei olisi voinut hoitaa.
Hoitaja Helga lähti ja öisin meitä kävi 3 kertaa katsomassa kunnalliskodin väkeen kuuluva Emma Lukkarinen. Helgalle meidän olisi pitänyt maksaa itse maksu. Jäätyämme pakollisen ajan jälkeen Rokkolaan meidän ja Tertun välit huononivat. Arvaahan sen, kun olimme ylimääräinen kaksinkertainen rasite ja työ meidän kanssa oli sitovaa. Terttu oli kihloissa ja olisi halunnut viettää enemmän aikaa Topinsa kanssa. Kerran sanoimme aikovamme olla vielä yhden kuukauden, johon Terttu tokaisi: "Jumalaut, en paremmin sano". Kun Terttu hermostui meihin, puhuimme pahasta ilmasta ja tuulen kovasta voimasta. Ilman meitä Terttu olisi voinut käyttää aikaa käsitöihin. Yhtään kulkutautitapausta ei sattunut sinä syksynä.
Lokakuun lopulla kunnalliskotiin tuli kaksi kodinhoitajaharjoittelijaa: kansakoulunopettajan tytär Kaarina Vatanen ja maanviljelijän tytär Elina Pentikäinen. Heidät sijoitettiin asumaan meitä vastapäätä toiseen pieneen huoneeseen. Kaarina oli hyvin iloinen, vilkas ja kaunis. Elina taas hiljainen ja vakavaoloinen sekä uskovainen. Heidän kanssaan tulimme mainiosti toimeen. Elina oli aluksi kovin ujo, mutta hänestä kehkeytyi ihan nauravainen tyttö tutustumisen jälkeen. Näitä tyttöjä meidän on kiittäminen paljosta.
Me olimme ensimmäiset "halvatut" Rokkolassa. Me maksoimme olostamme kuuden viikon eristysajan jälkeen. Luvan maksulliseen olemiseen antoi tohtori Ryynänen. Terttu ei lopulta tuonut eikä vienyt Kaijan postia. Liekö yksi syy ollut se, että Tertun siivotessa huonetta läheni postin lähtöaika ja Kaija pyysi huoneeseen pistäytynyttä Elinaa viemään kirjeen, jotta se ehtisi postin mukaan. Kerran minulta puuttui muutama markka kirjemerkin hinnasta neljäkymmentä mk. Terttu tarjoutui antamaan puuttuvat markat ja niin kirje pääsi lähtemään.
Johtajatar Anna Mäkelällä ja miehellään oli 3 lasta: Liisa 10 v, Pekka 7v ja Sirkka lähes neljä. Pekka ei osannut lukea ja johtajatar pyysi meitä neuvomaan Pekkaa. Pidimme koulua vuorotellen ja kyllä Pekka oppi lukemaan ennen lähtöämme. Kaijan kärsivällisyys oli välillä pettää. Hänellä oli vain 11 -vuotias sisar ja minulla kolme nuorempaa, joista veli Kyösti oli 9 -vuotias ja sisaren tytär Marja-Leena 5-vuotias. Saimme opetuspalkkioksi kirjat. Kaija sai Yrjö Kokon kirjan ja minä Sakari Pälsin "Minä sain kukon kiinni". Johtajatar Anna ilmeisesti ajatteli myös meidän viihdyttämistä samalla kun Pekka sai yksityisopetusta.
