POLIOTARINOITA
"Salaisen agentin luotiliivi"
Ilmeisesti poliovirus on tykännyt halvaannuttaa enemmän raajoja kuin vartaloita. Meitä vartalovammaisia näkyy vähemmän. Kun vartaloa tukevat lihakset eivät toimi, ihminen painuu kasaan ja selkäranka mutkille. Tukiliivin tehtävänä on estää lysähtäminen.
Yli kuudenkymmenen vuoden käyttökokemuksen perusteella pidän itseäni jonkinlaisena asiantuntijana omalla kohdallani. Tukiliivit ja monet muutkin apuvälineet valmistetaan yksilöllisesti; mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi toiselle. Liivien valmistuksessa on pikkuhiljaa tapahtunut positiivista kehitystä. Uudet liivit sopivat yleensä paremmin kuin vanhat, vaikka poikkeuksiakin on.Liivien kehitysvaiheita:
Ensimmäinen malli oli ns. italialainen korsetti 40-luvulta..Proteoksen tekoa. Se oli valmistettu vahvasta n. 2-3 mm paksuisesta nahasta ja se muotoiltiin vartalonmukaisen kipsimallin päälle. Kipsimallin oli taivutettu myös tukiraudat. Niitä oli takana neljä, edessä neljä ja vielä molemmilla sivuilla yhdet. Ne oli kiinnitetty nahkaan niittaamalla. Poikkileikkaus n, 4x20 mm. Ulkopuolelta pyöristetty. Ruostumisen estämiseksi niklattu. Kiristys tapahtui edestä kengännauhoilla. Vatsan kohdalla pitempi ja rinnan kohdalla lyhempi nauha. Pallean kohdalle oli leikattu noin kymmensenttinen pyöreä reikä. Sisään hengittäessä reikään muodostui pallopinta.
En muistele hyvällä tätä mallia. Lonkkaluitten päät ja kainaloitten alustat hiertyivät usein rikki. Pehmikkeeksi taittelin kipukohtiin nenäliinoja. Nahkakorsettia ei voinut eikä saanut pestä. Hiellä kyllästettyyn nahkaan tuli oma ominaishajunsa ja se oli minunkin hajuni. Sitä tuli sietää läheisteni ja minun noin viisi vuotta.
Proteesisäätiöllä Ruskeasuolla toimi liivimestarina rouva Räsänen. Hän pani kerralla tukiliivini uuteen uskoon. Nahan tilalle tuli tiivis ja luja kangas. ”Luut” tehtiin jousikarkaistusta kiskosta , koko 1x25mm. Takana neljä, edessä neljä ja sivuilla yhdet jouset. Liiviä lyhennettiin niin, että se ulottui lantiosta rintakehän ympärille. Kengännauhojen tilalle tuli solkikiinnitys, joka nopeutti ja helpotti pukemista huomattavasti. Pesukoneeseen sitä ei arvannut panna, mutta käsinpesu onnistui. Tällä mallilla mentiin eteenpäin elämässä kymmeniä vuosia.
Seitsenkymmenluvulla Proteesisäätiö perusti Kuopioon pajan. Liivit oli tilattava sieltä. Kipsimalli matkusti Helsingistä Kuopioon. Kaksi ensimmäistä liiviä epäonnistuivat surkeasti. Kokeilin SPR:n.n pajaakin, mutta huonolla tuloksella. Sitten Proteesisäätiö ja Punainen Risti fuusioituivat ja toiminta jatkui Respecta nimellä. Sinne tuli nuori ja näppärä liivintekijä. Hänen kanssaan on yhteistyömme sujunut mainiosti.
Ensimmäinen parannus oli korvata osa liivin raudoista muovilla. Oli kehitetty muovilaatu, jota kuumennettuna voi muotoilla, mutta huoneenlämmössä se on jäykkää ja joustamatonta. Kylkituet ja vatsan puolen tuet tehtiin tästä noin 5-7cm levyisinä. Teräskiskoja jäi vaan selän puolelle kaksi kappaletta. Seuraava parannus oli laittaa liivin sisäpuolelle flanellivuori. Se tuntui miellyttävältä käytössä. Sitten ideoimme pehmusteet lonkkien kohdalle. Sitä jälkeenpäin pähkäili, että miten näin yksinkertaista juttua ei aikaisemmin keksitty.
Uusi liivi vaatii aina noin parin viikon koekäyttöajan. Sitten voi tehdä vielä tarpeen mukaan pieniä virityksiä. Rautojen korvaaminen muovilla kevensi liiviä huomattavasti. Tämä uusin malli painaa noin o,8 kg, kun nahkainen painoi varmaankin yli kaksi kiloa. Käytössäni on aina kahdet liivit. Toista pidetään ja toista pestään.
Käyttökokemuksia
Liivi on osa minua, enkä sitä pidä mitenkään erikoisena. Se puetaan aamulla päälle kuten paita ja housut ja riisutaan nukkumaan ruvetessa pois. Uimahallissa saattaa pukukoppinaapuri todeta, että sulla on tollaset. Siitä on sitten helppo jatkaa juttua poliosta. Lapset ovat aidosti uteliaita. Olen heille joskus vitsailut, että olen salainen agentti ja nämä ovat luotiliivit.
Hellesäät ovat tukalia. Jos on lämpötila 20 astetta tai yli, alkaa vartaloa kuumottaa. Suihku tai uinti antaa siihen tilapäisen avun. Uinnissa onkin parasta, kun voi jättää liivit pukukoppiin ja heittäytyä veden kannateltavaksi. Se tunne on mahtava. Uinti on parasta kuntoilua meikäläiselle.Lentokentillä tarkastuslaite piippaa takuuvarmasti. Sitten ohjataan koppiin verhon taakse, jossa tarkastuskierukalla sivellään varataloa. Sitä aina joutuu kotimaan kentillä suomeksi ja ulkomaan kentillä englanniksi selittämään, mikä minussa vinkuu.
