POLIOTARINOITA
Kohti teknistä koulua
Tekussa Kevättalvella 1952 lähetin hakemukseni Kuopion Teknillisen koulun koneenrakennuksen opintosuunnalle. Ensin kutsuttiin pääsykokeisiin. Ne menivät varmaankin arvostelijoitten mielestä tyydyttävästi, koska syyskesällä tuli kutsu kouluun. Se tiesi puurtamista kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Siihen aikaan ei saanut opintolainaa, eikä opintorahaa, vaan täytyi tulla omillaan toimeen. Kotoa maalaistalosta tuli silloin tällöin ruokapaketteja. Nälkää ei nähty, kun päivittäin pääsin anopin ruokapöytään syömään.
Syyskuun 19 päivänä syntyi ensimmäinen lapsemme, poika, nimeksi annettiin Juha Pekka. Siihen aikaan kouluohjelmaan kuului runsaasti kotitöitä, piirtämistä, konesuunnittelua ym. Vaati suunnittelua myös löytää yhdestä asuinhuoneesta tilaa piirustuslaudalle, lastenvaunujen ja pöydän ja sängyn välistä.
Koulun opetusohjelmaan kuului kesäaikaan suoritettava pakollinen harjoittelu. Halusin toisena harjoittelukesänä löytää paremman harjoittelupaikan kuin puolustuslaitoksen tehtaalla oli. Harjoituspaikkoja välittämään oli perustettu HAKTO-niminen organisaatio. Olin ollut jo pitemmän aikaa kiinnostunut moottorien valmistuksesta ja HAKTO:n kautta lähetin hakemukseni Valmet Oy:n Linnavuoren moottoritehtaalle. Hakemus hyväksyttiin ja toukokuun alussa 1953 matkustin Nokian Linnavuoreen kesätöihin. Jännitti ennakkoon, että pärjäänköhän. Työ oli kaksivuorotyötä moottorin osiin reikien porausta ja kierteitystä. Jotkut osat olivat painavia, mutta näppärä nosturi oli käytössä. Siinä sai painaa hikipäässä töitä, että pystyi samaan työsuoritukseen kuin vuorokaveri. Sitten hän onneksi jäi kesälomalle, joten sain tehdä itsenäisesti töitä lähes koko kesän. Opettavainen kesäharjoittelu kaiken kaikkiaan.
Saimme päästötodistukset Tekusta toukokuun lopussa 1954. Olin luokkani kolmanneksi paras ja kolmas stipendin saaja. Yksityiselämässämme tapahtui merkittävää 15.3.1954. Silloin syntyi toinen lapsemme, poika, jolle nimeksi annettiin Risto Sakari.
Poraajasta työnsuunnittelijaksi
Työtilanne teknikoitten alalla oli 1954 erittäin kehno. Soitin kesäharjoittelupaikkani, Valmet Oy:n Linnavuoren tehtaan käyttöinsinööri Katajistolle, että olisiko töitä. Hän vastasi, että poraajaksi pääset, mutta teknikon paikkoja ei ole auki. Päätin lähteä poraajaksi. Olihan siellä kahden huoneen ja keittiön asunto varattuna rivitalosta. Puulämmitys, ei kylpyhuonetta, ei sähköliettä, mutta muuten hyväkuntoinen asunto. Kun vähäisine muuttotavaroinemme sinne asetuimme, huoneet kaikuivat tyhjyyttään. Mutta olihan se meidän ensimmäinen oma asunto!
Ehdin olla poraajana muutamia kuukausia , kun sain kutsun käyttöpäällikkö Öbergin huoneeseen. Mietiskellen, mistähän mahtaa olla kysymys. Lampsin toimistosiiven terävään päähän ja painoin Öbergin ovikellon nappia. Sisällä odotti iloinen yllätys. Minulle tarjottiin työnsuunnittelijan työtä konttorissa kuukausipalkalla. Työ oli täysin koulutusta vastaavaa ja tietenkin otin ylennyksen vastaan. Poliovammastakaan siinä työssä ei olisi pienintäkään haittaa, kun sen sijaan aikaisemmassa hommassa lonkkaluitten päitten kohdalta iho oli tämän tästä hankautunut rikki. Se oli niitä tukiliivin varjopuolia.
Työnsuunnittelutoimistossa oli meitä työnsuunnittelijoita yhteensä neljä. Jokaisella oli tuotteista omat vastuualueensa. Tonttilalla oli kompressorit, Mäkisellä pikkutraktorin moottorit (bensa ja petroli). Vire moottorit ja paloruiskumoottorit. Kiskobussin moottorit Hämäläisellä ja myöhemmin Antti Koistisella. Minulle annettiin laivojen apudieselmoottorit. Lisäksi toimistossa työskenteli valuhankkija Kuulas ja myöhemmin Sihvonen. Pari toimistotyöntekijää huolehti työmääräysten puhtaaksikirjoituksesta ja kopioinnista. Toimiston esimiehenä oli Takomaa, jonka pääasiallinen tehtävä oli seurailla tehtaan puolella, että valmistus eteni aikataulussa.
Antti Koistisen tuttaviin kuului lentokapteeni Kepsu. Antti värväsi Kepsun tuomaan meille muutamille Ranskasta avokela heitto-onget. Niitä ei Suomesta saanut. Niinpä Kepsu salakuljetti meille tullin ohi virvelit. Monet hauet ja ahvenet tuli virvelillä kalastettua. Sattui Koistisen Antille sellainen tapaus, että uimareissulla aivastuksen seurauksena lensivät tekohampaat järveen. Neuvokkaana miehenä hän teki laitteen, jolla voi järven pohjaa tarkastella aaltojen häiritsemättä. Se oli toista metrinen putki, jonka päähän oli liimattu lasilevy. Sen avulla tekarit löytyivät.
Vuonna 1955 alettiin tehtaalla kiireellä kehitellä dieseltraktorin moottoria. Prototyyppi valmistettiin ”protopajalla” ja ensimmäinen viiden kappaleen koesarja tehtaan puolella. Tästä moottorista 309 D tuli minun päätyöni. Toinen koesarja oli 20 kpl ja seuraava muistaakseni 300 kpl, joka lisättiin kesken sarjan 500 kappaleeseen. Siitä eteenpäin valmistettiin moottoria 1500 kpl sarjoina. Moottori tuli niin tutuksi, että muistin piirustusnumerotkin ulkoa. Ensimmäinen dieselmoottorilla varustettu Valmet traktori 33D esiteltiin näyttävästi Helsingissä 1956 ja sarjavalmistus alkoi 1957.
Linnavuoren tapahtumia
Asuimme Linnavuoressa vuoden 1954 toukokuusta vuoden 1959 elokuuhun. Joitakin tapahtumia tältä ajalta on jäänyt mieleen.
* Nuoremman poikamme kasvot paloivat. Olin keittämässä aamukahvia pienellä kuparipannulla puuliedellä. Pannusta täytyi vajuuttaa kuumaa vettä kuppiin kahvijouhojen lisäämisen ajaksi. Vasta kävelemään oppinut veijari oli tietämättäni hiippaillut taakseni ja kurkotti kiehuvan kuumaa vettä täynnä olevan kupin kasvoilleen. Hätä oli suuri. Kiireesti poika kietaistiin huopaan ja ambulanssilla Nokian sairaalaan. Hengenvaaraahan siinä ei ollut, mutta jäikö kasvoihin arpia? Loppujen lopuksi arpi jäi vaan kaulaan yöpuvun kauluksen kohdalle.
- Pääsimme muuttamaan moderniin kerrostaloon, jossa asui päälliköitä ja meitä alempia toimihenkilöitä. Sain tuntea ensi kertaa elämässäni ammekylvyn autuutta.
- Poliorokotukset alkoivat Siuron neuvolassa 1957. Ensimmäisten joukossa kävimme rokotuttamassa poikamme.
- Ostimme Sigurt Laesvirralta merimaisema taulun. Myöhemmin tulimme tietämään, että hän oli Tabe Slioorin ensimmäinen aviomies.
- Lokakuussa 1957 venäläisten kiertoradalle lähettämä Sputnik oli ihmetyksen aihe. Sen lentoaikataulut olivat lehdessä ja selkeinä iltoina kävimme toteamassa, että siellä se menee.
- Vuoden 1958 aikaan kyseltiin tehtaalla traktorinmoottoriosaajilta, olisiko halukkaita lähtijöitä töihin Brasiliaan perustettavaan traktoritehtaaseen. En ottanut esitystä vakavasti, mutta jälkeenpäin olen kuvitellut, miten elämä siellä olisi sujunut. Brasilian traktoritehdas aloitti 1960.
- Keksijänä tunnetuksi tullut Toivo Kaario työskenteli Linnavuoren tehtaalla lentomoottoriosaston tarkastusinsinöörinä. Hänet tunnetaan ilmatyynyaluksen kehittäjänä. Koeajossa Jokistenjärvellä oli sattunut traaginen onnettomuus, jossa alus törmäsi veneeseen ja kaksi henkilöä hukkui. Tämä masensi Kaarion täysin . Englantilaisten valmistama Howercraft on Kaarion keksintöä hyödyntävä ilmatyynyalus.
