POLIOTARINOITA
Eläkkeelle pääsy
Kun ikää oli kertynyt jo 59 vuotta, alkoi tuntua siltä, etten jaksa täysipainoisesti hoitaa virkaani täyteen eläkeikään eli 63-vuotiaaksi saakka. Hyvä tuttavani Helsingistä antoi neuvon, että eläkepaperin kirjoittavan lääkärin täytyy olla mahdollisimman korkealle koulutettu spesialisti. Mielellään vielä sellainen, jolla on suhteet Kelaan ja Kunnalliseen eläkelaitokseen. Tuttavallani oli tiedossa , että helsinkiläinen , nyt jo edesmennyt Kare Tierala on monen vammaisen auttanut eläkkeelle. Häneltä sainkin b-lausunnon, jolla vuoden sairausloma ja sitten eläke onnistui ongelmitta.
Eläke määriteltiin tiettyjen yhteensovittamislaskelmien perusteella. Siinä tein tosi typerästi, että otin eläkkeeseeni mukaan ns. kansaneläkkeen lisäosan. Sitä luuli silloin, että kansaneläke se vasta varmaa eläkettä on, mutta toisin kävi. Vastoin perustuslakia kansaneläkkeen lisäosa leikattiin pois, eikä aukkoa paikattu varsinaisessa työeläkkeessä. Siinä meni luottamus politiikkoihin, eikä se ole vielä palannut.Kolari, kuntoutus ja kitapurje
Ajoin mökkimatkalla kolarin. Nukahdin rattiin. Auto karkasi ojaan ja ojan taakse penkalle. Sieltä se ponnahti takaisin tielle ja katkaisi puhelinpylvään lennossa. Lopulta tielle poikittain ja kyljelleen. Sitten oli kaikki hiljaista. Vain tippuvan nesteen ääni kantautui korviini. Tuli tunne, että olenko tässä maailmassa vai muualla. Oli vaikeuksia saada turvavyö auki ja päästä yläpuolellani olevasta ikkunasta ulos. Tiukka tukiliivi ja turvavyö pelastivat minut loukkaantumasta, ainoastaan olkapää oli jonkin aikaa hellä turvavyön repäisyn takia.
Kamera oli säilynyt ehjänä ja otin sitten tilanteesta muutamia kuvia. Kuvatoimiston kautta muuan vakuutusyhtiö maksoi kuvista 2000mk. Uusi puhelinpylväs maksoi 1200 mk. Muutamaa kuukautta aikaisemmin olin sanonut auton kasko-vakuutuksen irti, että sekin vielä.
Tapauksen seurauksena terveyskeskuslääkäri passitti minut uniapneatutkimuksiin. Uniapneaa ei kuitenkaan todettu, mutta kitapurje oli löysä kuin rukkanen ja salpasi hengitystä nukkuessa. Leikata pitäisi. Seuraavana syksynä Punkaharjun poliokuntoutuskurssilla kysyin lääkäri Matti Nykäseltä hänen mielipidettään tapauksestani. Yllätyin, kun hän arveli polion olevan syynä kurkun velttouteen. Koska kylkiluitteni välilihakset ovat halvautuneet, niin läheltä se on liipannut kurkkuakin. Leikkausta Nykänenkin suositteli. Niin sitten sairaalan polilla kitapurje leikattiin pois ja heitettiin roskiin. Sen jälkeen olen nukkunut yöt paremmin ja päiväväsymystä ei ole ollut.
Harrastuksia
Hankin paremman kameran ja aloin harrastaa diakuvausta; perhe, -matka ja luontokuvia. Enimmäkseen luontokuvia. Lähetin niitä myös muutamaan kuvatoimistoon. Pientä lisätuloa sain julkaistuista kuvista. Ruskakuvien saalistusmatkalla sattui ikimuistettava tapaus. Autoni vieri Kallaveteen, ajelehti aikansa ja upposi. Palokunta kalasti sen järvestä pois, mutta lunastukseenhan se silti meni. Tämä tapahtui 1.10.1999. Siitä oli tarkempi selvitys Poliolehdessä.
Hankin tietokoneen. Kun aikaisempaa kokemusta ei ollut, päädyin hankinnassa Macintosh- merkkiin. Se on aloittelijalle helppo. Suomenkielinen opastus ja kaikki toimii hiirellä. Ei tarvitse muistaa näppäinkomentoja. Olen ollut tyytyväinen tähän hankintaan. Kuvankäsittelyä oli ihan pakko opetella. Skannerin kautta kuvat tietokoneelle ja Photoshop- kuvankäsittelyohjelman avulla niille voi tehdä melkein mitä tahansa. Jos olisi digikamera, skannausvaiheen voisi jättää pois. Myös kokemuksia voi käsitellä. Lehtimäen Opiston saunan pukuhuoneessa Utriaisen Sepon kanssa vaihdettiin osoitteita. Siitä sai alkunsa polioitten keskusteluryhmä Burgerit. Nimi on Sepon keksimä. Tätä kirjoittaessani ryhmässä on jo toistasataa jäsentä.
Kiviharrastukseni alkoi matkamuistona tuoduista kivistä. Kiinnosti nähdä, miltä ne hiottuna näyttäisivät. Kansalaisopiston kivikurssilla pääsin kokeilemaan kivenhiontaa. Se vei mukanaan. Mökillä puut ulos puuliiteristä ja siitä kivipaja. Kivenhionnassa nauttii käsillä tekemisestä ja työn ”jälki” hivelee silmää. Koruja on vuosien varrella tullut tehtyä myytäväksi asti.
Liikuntaharrastuksista ehdoton ykkönen on uinti. Sauvakävely kakkonen. Kun horjuvin jaloin notkuu uima-altaaseen, uinnin ja saunan jälkeen on kuin uudestisyntynyt.
Lapsenlapsien kasvamisen ja elämän seuraaminen on viikoittaista rutiinia. Tätä kirjoittaessani kesällä -06 on päivitys seuraava.
- Nuorin aloittaa peruskoulun syksyllä .
- Hänen sisarensa aloittaa viidennen luokan. Harrastuksena hänellä on oboen soitto. Nähtäväksi jää, tuleeko hänestä joskus orkesterimuusikko.
- Sveitsissä asuva pojanpoika jatkaa syksyllä toista vuottaan Geneven Yliopistossa. Hän opiskelee kansainvälisiä suhteita. Hän puhuu ranskaa, englantia, kiinaa ja suomea. Äidinkieli on kiina ja isänkieli suomi.
- Vanhin lapsenlapsemme sai keväällä hotellivirkailijan tutkinnon suoritettua ja on nyt parhaillaan asevelvollisuuttaan suorittamassa Kajaanin prikaatissa.
Loppusijoituspaikka?
Vaihdoimme asuntoa. Paikallinen vanhustenkotiyhdistys ilmoitti rakennuttavansa vanhuksille ja vammaisille soveltuvan asumisoikeusasunnon. Ikäraja 65+ ja maksettavaa 15% asunnon hinnasta. Saimme siitä varattua 3h+keittiö +sauna asunnon. Onneksi menin varausjonoon ajoissa. Menin klo 6, enkä ollut ensimmäinen. Asuntoja alettiin jakaa klo 9,30. ja silloin jonottajia oli jo yli sata, vaikka asuntoja oli vain 52. Nykysuomessa on tämäntyyppiselle asumismuodolle kysyntää.
Asuntomme sijaitsee kaupungissa erittäin hyvällä paikalla. Kaikki palvelut ovat lähellä. Tasainen 1,5 km polku Sammakkolammen ympäri hellii silmiä ja kävelijää. Ei lammessa ole sammakoita vaan kirkas vesi ja uimaranta. Olisikohan tämä meille jo loppusijoituspaikka, aika näyttää.
