POLIOTARINOITA
Sätkän opettajat ja koneenviilaajan lopputyö
Koulun rehtorina oli Erkki Luutola. Kiharatukkainen, komea mies. Näin muistan. Metalliosaton osastonjohtaja ja opettaja oli dipl.ins. Solmu Koskinen. Erinomainen opettaja oppilaan näkökulmasta. Opetti matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja ammattiaineita. Kun hän kolmantena lukuvuotena vaihtoi toisiin tehtäviin, tuli ikävä. Hänen tilalleen tuli insinööri Rosendal. Pitkä hujoppi, asiansa osaava.
Työtä ensimmäisenä lukuvuotena opetti Vilho “Ville” Lehtinen. Sodassa jalkansa menettänyt. Ensivaikutelma oli hieman pelottavakin, mutta ajanoloon ihan mukiinmenevä. Ensimmäinen harjoitustyö oli kahdeksankulmaisen pistepuikon viilaus. Se erotti jyvät akanoista. Oli työ ja tuska saada mitat 0,2 mm rajoihin. Vieläkin minulla on ensimmäinen työni tallella ja aina kun käytän sitä muistuu mieleeni sen tekemisen vaikeus.
Toisena lukuvuotena tuli työnopettajaksi Heikki Niemelä. Hän oli toiminut mm. laivoissa konemestarina. Hän opetti koneistustöitä kuten sorvausta, höyläystä, jyrsintää ja hiontaa. Meidän koulun jälkeinen ammattinimike tuli olemaan koneenviilaaja. Siihen vaadittiin koulutusta metallityön joka osa-alueelta. Ennen koulun päättymistä tehtiin ns. lopputyö, jota me kutsuttiin “diplomityöksi”.
Minun tehtäväkseni tuli tehdä ”sorvin pitkittäissyötön rajoittaja”. Ensin jouduin tekemään piirustukset. Valimo valoi piirustusten mukaan runkokappaleet. Koneistus, viilaus ja kokoonpanotyöt tein sitten parastani yrittäen. Tekemäni kappale jopa sopi siihen sorviin, mihin se oli tarkoitettu ja sain siitä hyvät arvostelut.
Työnopetukseen kuului myös hitsaus ja pajatyöt. Pajassa isännöi opettajana Ernesti Nikkinen. Vapaaehtoinen aine oli ruotsi, jota opetti maisteri Keijo Virtamo. Alkeita pitemmäksi siinä aineessa ei edistytty.
Viimeisellä luokalla meillä oli vielä kotitaloutta. jota opetti tyttöjen rehtori Riitta Raevaara. Minun koetyönäni oli uunissa paistettu hauki. Täytettä hauen mahaan ja uuniin. Siinä ei voinut epäonnistua.
Liikunnanopettajana oli Hannes Syrjälä. Hän oli hyvä telinevoimistelija. Hän oli myös poikien asuntolanvalvoja. Iltakymmenen aikoihin hän aukaisi kämppämme oven ja kierrätti katseensa sängystä sänkyyn. Jos kaikki olivat paikalla, hän toivotteli hyvää yötä, mutta jos joku puuttui, siitä seurasi selvittelyjä.
Konepiirustusta opetti Kalle Mendelin. Hänkin oli sotainvalidi, mutta aina hyväntuulinen ja hymyilevä. Pidetty opettaja. Persoonallinen geometrian opettaja oli Mikko Valjakka. Kookas, suoraryhtinen, tukka harmaantunut: “Jos herroille sopii, lopetan tunnin tänään aikaisemmin”. Herroille sopi. Ei meitä koskaan aikaisemmin oltu herroiksi tituleerattu. Ammatinvalinnanohjaaja Voitto Vuorinen opetti äidinkieltä. Häneltäkin oli sota runnellut jalan pois. Meillä oli laulunopetustakin. Opettajana Veikko Helasvuo.
Kaiken kaikkiaan opetus oli monipuolista ja laadukasta. Kun myöhemmin minulla on ollut tilaisuus perehtyä kunnallisten ammattikoulujen opetusohjelmiin, niihin verrattuna opetus Sätkällä oli suorastaan aikaansa edellä. Näin arvioi myös opetusta Säätiön metalliosaston käynyt ja myöhemmin ammattikoulussa rehtorina toiminut Oskari Tenhunen.
