POLIOTARINOITA
Ammattikoulussa Invalidisäätiöllä eli Sätkällä.
Marraskuussa 1946 sain kirjeen Invalidisäätiöltä Helsingistä, jonka mukaan minut oli hyväksytty tammikuussa 1947 alkavalle metallialan kurssille Invalidisäätiön ammattikouluun. Suoraa hakumenettelyä kouluun ei ollut, vaan hakemukset täytyi toimittaa kuntien sosiaalilautakuntien kautta. Kotikuntani Tervon sosiaalisihteeri oli hakemukseni toimittanut aikanaan lääkärintodistusliitteineen Invalidisäätiölle ja myönteinen päätös oli iloinen yllätys. Ruuasta ja asunnosta pitäisi kuitenkin maksaa puolet kustannuksista. Vanhempani lupasivat hoitaa nämä laskut.
Kylän räätäli teki vanhasta saksalaisten manttelista saapashousut ja puseron. Ehjissä vaatteissa, jännitystä täynnä, olin lähtövalmis opintielle. Niinpä tammikuun ensimmäisellä viikolla 1947 olin Invalidisäätiön toimiston luukulla arkana kyselemässä minne mennä. Siitä se sitten käyntiin lähti. Kymmenen meitä oli kurssille kutsuttu. Meille kerrottiin, että kurssimme on ensimmäinen siviili-invalideille tarkoitettu. Sotainvalidien jäljiltä olivat luokat ja työpajat valmiina. Koneenpiirtäjäkurssi oli vielä heillä kesken.
Ammatinvalintaprosessi
Alkuviikkojen ohjelmaan kuului vielä ammatinvalinnanohjaajan luona käynti. Maisteri Sarjamo teki meille testejä. Palikoita järjesteltiin, mustetahrakuviota ihmeteltiin jne. Epämiellyttävä kokemus oli, kun kutsuttiin havaintovälineeksi lääkäriluennolle. Siellä yläruumis paljaana istutettiin jakkaralle selin yleisöön. Luennoitsija piirteli karttakepillä selkään kuvioitaan. Oli helpotus kun sieltä pääsi pois. Parin kuukauden ajan meitä vielä tarkkailtiin koemielessä. Tämän jälkeen tuntui hyvältä, kun olin jyvä enkä akana. Kolmelle joukostamme suositeltiin ammatinvaihdosta.
Kurssikaverit
Mielessä pyöri, että minkähänlaiseen porukkaan olen joutunut? Samat ajatukset varmaan toisillakin. Meille oli yhteistä oli jonkinsorttinen vamma. Kolmen vuoden aikana tulimme tuntemaan toisemme paremmin kuin hyvin.
Sulo oli kotoisin Pohjois-Karjalasta. Toinen jalka suora. Kotipaketissa usein suolasieniä, jotka maistuivat kaikille. Luokan vanhin.
Olli - koti Pyhäsalmella. Oli menettänyt jalkansa metsästysretkellä vahingonlaukauksen seurauksena. Sääriproteesi. Osasi ommella ja prässätä housut. Soitti huuliharppua.Ville, kotoisin jostakin rajan pinnasta. Jalka säärestä poikki miinaan astumisen seurauksena. Sääriproteesi. Käytti solmiota ja oli muutenkin viimeisen päälle herrasmies.
Oiva, kotoisin Keskisuomesta. Lonkkavika. Lempinimeltään Jahvetti.
Jaska, Savosta kotoisin. Poliovamma, käytti tukisidosta jalassa. Hymyilevä poika. Tehosti puhettaan voimasanoilla.
Eero, Somerolta. Polion vammauttama jalka hänelläkin. Huumorimies.Risto eli kirjoittaja. Savosta kotoisin kuten Jaska. Polion kieroksi runtelema selkä. Korsetti vakiovaruste. Kurssin alkaessa olin juuri yhdeksäntoista täyttänyt. Minua vanhempia oli kaksi ja nuorempia neljä.
Asuminen: Meidät sijoitettiin asuntolasiiven toisen kerroksen nurkkahuoneeseen. Huoneen jokaisessa nurkassa oli kerrossänky, joten koko kurssi mahtui samaan huoneeseen ja lisäksi oli vielä Martti, joka oli koeajan jälkeen siirretty puusepäksi. Neljä kerrossänkyä ja kahdeksan poikaa. Eipä ihme, että aamulla huoneilma oli tuoksuja tulvillaan.
