POLIOTARINOITA
Pahaa aavistamaton vierailu sisaren luona
Oli heinäkuuta 1955 ja melko kuuma sekä poutainen aikajakso meneillään koko maassa. Sisareni perhe asui polttoturvetyömaan omistamassa asunnossa ja heidän vanhin lapsensa, 9-vuotias poika oli sairastunut outoon kuumeeseen. Pyöräilin viikonloppuna heillä kylässä ja siinä ihmettelimme pojan kuumetta sekä särkyä toisessa kädessä. Sisareni kertoi pojan valittavan ja itkevän sitä, että käsi on veltto ja siinä on jatkuva särky. En silloin kiinnittänyt siihen mitenkään erityistä huomiota ja arvelimme sen säryn olevan tilapäistä ja liittyvän jotenkin kuuman keskikesän kulkutauteihin.
Vierailusta oli kulunut noin puolitoista viikkoa, kun minulla alkoi huimaukset ja päänsäryt. Mieskuorolla oli torstaina illalla savusaunalla kesäinen illanvietto kylpyineen ja uinteineen järvessä. Minulla oli silloin outo olo, mutta lähdin veljeni mukaan vielä läheiselle tanssilavalle, koska siellä oli esiintymässä maamme parhaita yhtyeitä ja ilta oli muuten mitä hienoin. Olin illan kuluessa edelleen hieman huonovointinen ja kerroin veljelleni, että lähden kesken pois ja pyöräilen kotiin.
Kuumeen vuoksi lääkärissä
Seuraavana päivänä, eli perjantaina, olin selvästi kuumeinen ja jäin töistäni pois. Viikonloppuna olin pelkästään makuulla ja kuumetta tuntui olevan jatkuvasti. Tiistai päivän aamulla kehottivat vanhempani ja sisareni minua menemään lääkäriin, sillä ei ole normaalia, kun kuume ei tuntunut laskevan. Sain erään ystäväni viemään autollaan minut kirkonkylään lääkäriin. Tutkimuksissa lääkäri kyseli kaikki mahdolliset ja käänteli päätäni ja kyseli niskakipuja. Hän tuntui olevan ymmällä siitä mikä olisi syy kuumeiluun, mutta määräsi kuitenkin penisilliinikuurin kaiken varalta. Lopuksi kehotti tulemaan uudelleen, jos kuume ei ole laskenut kolmen päivän jälkeen. Mieleeni jäi hieman epävarma tunne, mahtoiko tuo lääkäriämme lomittava kandidaatti tuntea tarpeeksi tilaani.
Apteekin rappuset tuntuivat silloin ihmeen raskailta ja maksaakseni lääkelaskun, en ollut saada lompakkoa takataskustani. Sain taas kyydin kotiin ja olin väsynyt lääkärireissultani. Seuraavat päivät olivat sekavia, sillä en muista juuri muuta kuin sen, että työpaikkani sairaanhoitaja kävi pistämässä penisilliinipiikin määrättyyn aikaan ja seurasi minun tilaani. Hänellä oli jo käsitys oireiden mukaan minun taudistani ja kertoi sen varovasti kotiväelleni. Aina pistoksen annettuaan sairaanhoitaja kokeili raajojeni toimintaa ja suoritimme kävelykierroksen huoneessa, kuin testaten sitä millaisessa kunnossa olen.Kuumeen kovimmassa vaiheessa näin monenlaisia painajaisia unissani ja tuli pahoinvointikohtauksia, joissa tuntui koko sisäkalustonkin tulevan oksennuksen ansiosta ulos. Halvauksen alkuaikoina myös voimakkaita suonenvetokohtauksia esiintyi jaloissani. Veljeni nukkui samassa huoneessa ja suonenvedon alkaessa pyysin häneltä apua, eli vetämään jalkaani suoraksi, kun se oli koukussa ja kauhea kipu kouristuneissa lihaksissa.
Pakettiautolla sairaalaan
Neljäntenä päivänä lääkärissä käynnin jälkeen minut vietiin pakettiautolla sairaalaan, jossa oli pihalla lomaansa viettävä kunnanlääkäri ihmettelemässä minun tuloa tuolla kyydillä. Olin tuttu hänelle monista urheilukentällä olleista jalkapalloharjoituksista, joissa hän kävi, kun töiltään ehti. Muistan kävelleeni silloin vielä omilla jaloillani sairaalan käytäviä pitkin, tosin kulku oli huteraa ja tapailin kädelläni seiniä.
Sairaalassa lomittava lääkäri totesi tilani ja käski ensitöikseen hoitajia viemään minut eristyshuoneeseen. Siinä ohessa kuulin, kun hän kyseli hoitajilta, mihin keskussairaalaan potilas olisi vietävä, jos tilanne muuttuu hengityshalvaukseksi. Tampereelle oli matkaa noin 130 km ja sinne olisi täytynyt mennä. Minulle tuli silloin hienoinen paniikkitunne, jos tuo tilanne olisi edessä, tulisiko tukehtumisvaara silloin eteen. Onneksi niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan pahin tilanne oli varmaankin jo ohitettu.
Sairaalassa oli silloin myös siskoni poika, joka oli tuotu sinne edellisen viikon alussa. Samoin siellä oli eräs pikkupoika saman polttoturvetyömaan varastonhoitajan perheestä. Myöhemmin tartunnan kulku on selvinnyt meille siellä asuville. Varastonhoitaja oli käynyt kesälomallaan sukulaistensa luona Kuusankoskella ja sillä matkalla oli heidän 4 -vuotias poikansa tullut sairaaksi. Sisareni perhe asui melkein naapurissa, joten leikkikaverit tapasivat siinä helposti toisensa ja taudin tartunta myös. Edellä olen jo kertonut oman osuuteni tartunnan saannista.Alkupäivät sairaalassa ovat hämärässä muistissa ja lienen sinä aikana saanut ne viimeiset halvaantumiseen johtaneet tapahtumat. Silloin jotkut kokeneimmat hoitajat puhuivat siitä, että halvauksen aikaista rasitusta ja liikkumista olisi pitänyt välttää, jotta vakavampaa ei olisi päässyt tapahtumaan. Nuori sairaalan v.t. lääkäri kävi monesti päivän aikana minua katsomassa ja mietti tapaustani.
Tilanteen tunnustelua ja painajaisia
Varsinainen kuumetilanne helpotti, mutta sen tilalle tuli lihassärkyjä. Hoitajat koettivat kohentaa mielialaani puhumalla siitä, että niissä lihaksissa, missä on särkyjä, on tapahtumassa paranemista taudista. Lääkäri aloitti pistoshoidon, jossa kankkuuni pistettiin E- vitamiinia. Pistoksen jälkeen heti tuntui suussani imelä maku. Lääkäri selitti sen piikin edistävän keskushermoston elpymistä siitä taudista nopeammin ja toivoi, että olisi oikeassa.
Silloin itse kokeilin yksin ollessani raajojeni toimintaa ja totesin ne niin voimattomiksi, että mihinkään en pystyisi liikkumaan auttamatta. Oikea käteni putosi silmilleni kun nostin sen selälläni maatessa kohti kattoa. Molemmat jalkani olivat reisilihaksista halvaantuneet ja vasen nilkka velttona. Kasvoissani oli myös poskilihaksissa joitain muutoksia samoin hartioissa ja lapaluiden seudulla. Käsivarsissa ja sormilihaksissa oli voimattomuutta.
Minulle alettiin antaa särkylääkityksen lisäksi unilääkettä iltaisin. Niistä tuli kuitenkin sivuvaikutuksena monenlaisia painajaisunia ja unissani putosin sängystä. Hoitajat olivat minulle kiukkuisia siitä, etten pysynyt sängyssäni. Seuraavana yönä minut sidottiin sänkyyn lakanalla poikittain, että pysyisin paikoillani. Unissani olin taas kiemurrellut itseni siitäkin pois ja heräsin lattialta. Olin nähnyt unta, että olin jäänyt heinäkuorman päällä köyden alle ja kuorma heilui kauheasti ja pelkäsin jääväni kaatuvan kuorman alle. Unilääkkeiden vaihto auttoi saamaan rauhallisen unen ja särkylääkitykseenkin löytyi minulle sopivampi.
