POLIOTARINOITA
Suharin tarina
Nuorena ja terveenä
Karjalassa syntyneenä ja sieltä lähteneenä olen joutunut kulkemaan kaikki ne evakkotiet, joita silloin sotien aikana tuli kohdallemme. Olin meidän kahdeksanlapsisen perheen nuorin ja ehtinyt aloittaa koulunkäynnin juuri ennen talvisotaa.
Perheemme nuoriväki harrasti vapaa-aikanaan kovasti urheilua ja olin pienestä pitäen mukana kaikessa mihin pystyin. Erityisesti hiihto ja yleisurheilusta juoksut, olivat minulle niitä lajeja joista myös tykkäsin. Kotipaikkamme sotien jälkeen oli Kihniö ja siellä maatalon töitä tehden tunsin yleiskuntoni hyväksi. Monipuolinen liikunta ja ruumiillinen työ olivat tärkeimpinä tekijöinä siihen. Hiihtokuntoni oli niin hyvä, että voitin Satakunnan 9. aluemestaruuden (5 kuntaa) yleisen sarjan 15 km hiihdossa. Myös jalkapallossa meillä oli Kihniön Urheilijoiden joukkue, jossa mukana kiersin pelaamassa ystävyysotteluja lähipitäjien seuroja vastaan.Karjalaisena on aina mieliharrastuksiini kuulunut kuorolaulu ja musiikki yleensä. Liityin jo alle 20 -vuotiaana Kihniössä mieskuoroon. Ehkä suurin kimmoke kuoroon liittymiseen oli kuitenkin se, että kuoron suunnitelmissa oli perustaa puhallinorkesteri ja siihen tarvittiin nuoria innostuneita soittajia. Silloin pääsin mukaan siihen puhallinseitsikkoon ja minulle tuli soittimeksi ensimmäinen B-kornetti, eli melodian soittaminen. Innostus oli suurta ja opettelimme ahkerasti, sillä esiintymisiä oli luvassa.
Lähellä kotiamme oli silloin yksi Suomen suurimmista polttoturvetyömaista ja siellä vieraili joka kesä valtion tärkeimpiä pomomiehiä aina ministereitä myöten. Työmaan johdolta oli tullut raha-apua soittokunnan soitinten hankintaan, joten vastapalveluksi oli meidän esiinnyttävä juhlavieraille työmaan kesäjuhlissa. Nuorena olin innostunut harrastamaan kaikkea mihin aikaa ja halua riitti, se oli silloin itselle tärkeää.Olin kesäajan hankkimassa lisäansioita tuolla edellä kerrotulla polttoturvetyömaalla. Tehtävänämme oli lastata kuivaa polttoturvetta junavaunuihin, jota tuotiin kenttäratoja pitkin kuivatuskentiltä. Silloinen kesä oli siihen tuotantoon hyvin sopivaa, sillä kuumat ja aurinkoiset päivät olivat parhaita palaturpeen kuivumiselle. Kuumat työpäivät kävivät voimille ja varsinkin juominen oli tärkeää, että aineenvaihdunta toimisi. Mutta pääsi joskus juomapullo tyhjentymään liian aikaisin ja kävin hakemassa läheisestä metsäojasta lisää vettä. Ihmettelin niinä päivinä esiintynyttä huimausta, mutta auringonpistokseksi sitä arvelin silloin.
