POLIOTARINOITA
Polion myöhäisoireet veivät Käpylään ja kuntoutumaan
Uskoisin, että olen aika hyvin välttynyt polion myöhäisoireilta. Jotakin alkua niille oli varmaan n. 7 vuotta sitten. Huomasin, että ruohikossa kulkeminen ja vedessä kahlaaminen on käynyt melkein mahdottomaksi, samoin yksikin porras on ylivoimainen, ellei löydy kaidetta. Silloin hakeuduin ensimmäistä kertaa kuntoutukseen Käpylään.
Olen nyt reilun kahden vuoden aikana uskaltautunut fysioterapeutin kannustuksella (hän tietää polion myöhäisoireista vain sen verran kuin minä olen kertonut) treenaamaan muita kuin näkyvästi halvaantuneita lihaksia paljon enemmän kuin mitä Käpylässä suositeltiin. Huomaan, että kävely ainakin on selvästi vakaampaa, kun vartalon lihakset ovat jäntevämmät ja niskakivut myös pysyvät paremmin kurissa, kun teen tarrapainoilla hartialihasharjoituksia käsilläni.
Terapeuttini venyttää lisäksi alaselkää, hieroo niskaa ja hartioita ja on laukaissut nivellukkoja. Lisäksi teen monenlaista venyttelyä, joukossa 5 tiibettiläistä rituaalia ja vähän hatha-joogaakin. Näillä "tempuilla", tai niistä huolimatta, kipuja ei nyt juuri ole. Ehkä minulla on ollut onni matkassa ainakin siinä, että olen sairastanut polioni sellaisena aikana (v. -41), jolloin kuntoutus oli paljon vähemmän tehokasta kuin myöhemmin. Ehkä niitä lihaksia, joita nyt treenaan ei ollutkaan vielä tarpeeksi treenattu, joten parantamisen varaa on vielä ollut. Yritän kuitenkin muistaa hellittää ajoissa.
Vaikka itse nukunkin nykyään n. 8 tuntia yössä ellei ole pakko nousta aikataulun mukaan kesken unien, olen huomannut, kuinka riippuvaiseksi olen tullut siitä, että tosiaan saan nukkua ne tunnit. Päivä on kurja ellei se onnistu jostain syystä. Yksi syy valvomiseen on, älkääkö yhtään naureskelko, täysikuu! Uusikuukin saattaa tehdä ihan saman, mutta harvemmin. Joskus en ole ollenkaan selvillä kuun vaiheesta ja kun sitten valvon ja pyörin sängyssä ja käyn lopulta kalenterista katsomassa, niin eikös vaan, täysikuuhan se, joko tänään tai huomenna ja vaikka taivas olisi pilvessä. Väsyneenä päivänä auttaa kovasti, että meditoin välillä n. 20 minuuttia ylimääräisen kerran kahden "sääntömääräisen" lisäksi. Sen jälkeen on olo virkeä kuin hyvin nukutun yön jälkeen.
Mihin polion sairastaneet kuolevat?
Tämä on kysymys, jota en ole uskaltanut esittää edes sisäisellä keskustelupalstallamme burgereissa. Monethan voivat tosi huonosti. On ehkä julmaa pohtia tällaista ääneen porukoissa, kun ei tiedä miten vaikeita nämä kuolemaan liittyvät ongelmat mahtavat olla muille, mutta polioon liittyvät ns. bulbaari -oireet askarruttavat minua jonkin verran.
Minulla oli nielemisvaikeuksia 80-luvun loppupuolella - etenkin öisin herätessä. Tosi pelottavia. En osannut silloin ollenkaan yhdistää niitä polion myöhäisoireisiin. Minua helpotti kovasti kun kuulin Richard Brunon ajatuksesta, jonka mukaan polion akuutissa vaiheessa sairastettu aivokalvontulehdus on voinut vahingoittaa aivojen ydinjatkosta ja muutenkin kuulin polion myöhäisoireista. Helpotus tuli siitä, että ajattelin, ettei ehkä olekaan niin vaarallista jumpata kuin olin luullut.
Huomasin myös, että olin vaistomaisesti tehnyt ihan oikeat asiat: olin ruvennut hellittämään työstä, ottamaan säännölliset lepotauot pari kertaa päivässä ja käyttämään erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Säännöllinen lepo tulee minulla TM-meditaatiosta ja käytän myös elimistöni kunnossa pitämiseen erilaisia yrttilisäravintoaineita ja Maharishi Ayurveda- nimisen luonnonlääketieteen ajattelua. Jotkut niistä yrteistä ovat parantaneet unen laatua ja nukkumista, mikä kai helposti häiriintyy myöhäispoliossa? Nielemisvaikeudetkin katosivat ja ovat pysytelleet poissa jo liki kaksikymmentä vuotta. Outoja asioita nämä ehkä ovat, mutta kannattaa ainakin tutustua. Sairausvakuutus ei korvaa hoitojen ja meditointiopetuksen kustannuksia, paha kyllä.
Minun teoriani on, että jos pps-oireet etenevät, niin nielemis- ja hengitysvaikeuksista saattaa tulla kuolinsyy. Ruokaa menee väärään torveen, ja ellei ihminen tukehdu, hän saa keuhkokuumeen. Ja jos on silloin tarpeeksi heikkokuntoinen keuhkoistaan / immuniteetiltaan / yleistilaltaan, niin kuolee vaikkapa influenssaan, josta hyväkuntoisempana olisi selvinnyt.
Tulevaisuuden haasteita
Tärkein ja vaikein tulevaisuuden haaste minulle tulee varmasti olemaan se aika, jolloin ihan oikeasti joudun riippuvaiseksi muista. Varaudun siihen, että aika voi olla käsillä milloin vain. Siihenhän ei tarvita kuin yksi kunnon kaatuminen ja esimerkiksi luunmurtuma muuten vammattomassa kädessä, jolloin en kykene nousemaan ja laskeutumaan kotimme portaita. Onneksi ovat ympärilläni käsityöt, maalaustarvikkeet ja kaikki, kaikki rakkaat kirjat. Ja tietokone! Niin että tervetuloa vaan tulevaisuuskin, mitä se sitten tuoneekin tullessaan!
