POLIOTARINOITA
Kesä ja Kolmikko
Kesäisin ajan kolmipyöräistä polkupöyörää
Sain idean Kolmikon hankkimisesta Käpylästä saadun suosituksen perusteella. Käytän sitä ahkerasti 7 kk vuodesta. Ostin Kolmikon lopulta omin avuin, koska kunnallisista rahoista päättävien mielestä Kolmikolla ”ei ole olennaista merkitystä" kuntoutumiselleni, vaikka se on myöhemmin osoittautunut kaikkein parhaaksi saaliiksi koko kuntoutumisjaksolta. Kolmikko-niminen pyörä on Helkaman mallistoa. Kolmikossa on yhden takapyörän lisäksi kaksi pyörää edessä, mistä on se etu, että ajaessa voi nähdä kunnolla, että molemmat pyörät pysyvät jalkakäytävällä. Myös pyörää ylämäessä taluttaessa takapyörä ei pääse "ajamaan päälle" kuten tapahtuisi kahden takapyörän kanssa.
Muistan, kun ensimmäistä kertaa vauhdilla kiisin - siltä se tuntui - Helsingin keskuspuiston käytäviä ja kesäinen tuuli leyhytti puseroa ja koko hieno kesäinen maisema oli siinä käden ulottuvilla. Kokemus oli h i e n o. Aivan muuta kuin hitaasti kävellen katse tien pinnassa, ettei vaan mikään kuoppa horjauta tasapainosta. Ja tietysti ihan muuta kuin maisema auton ikkunasta!
Pyöräily on näinä vuosina tehnyt ihmeitä peruskunnolleni ja erityisesti sydän/hengityselimille. Jalkojeni potkuvoima on niin heikko, ettei uimisesta tule mitään. Niska kipeytyy, jos yritän uida pelkästään käsillä. Niin että pyöräily, se on sentään jotakin. Polkemisvoima riittää, ainakin toisessa jalassa. Kierrän uskollisesti samat puistot ja katselen silmujen ja kukkien puhkeamista ja haistelen syksyn mätänevät lehdet jne. loputtomiin. Ensimmäistä kertaa pääsen myös miehen kanssa yhdessä lenkille. Hän on vammaton ja kävelee suunnilleen samaan tahtiin kuin minä pyöräilen. Tai siis minä vähän jarrutan alamäessä ja hän auttaa ylämäessä työntämällä selästä, jolloin saan nauttia ylimääräisestä ”ylämäkivaihteesta”.Kolmikolla pitäisi voida ajaa jalkakäytävällä. Eihän se mitenkään voi sopia autoliikenteen joukkoon, eikä hitaana kulkuvälineenä pyörätiellekään. Ja kiitäväthän rullaluistelijatkin ihan luvan perästä jalkakäytävällä eikä pyörätiellä. Invalidiliiton poliisilta välittämän tiedon mukaan Kolmikko kuitenkin kuuluu pyörätielle, ja sellaisen puuttuessa ajoradalle. Kummallista. Mielestäni Invalidiliitto ei ole kunnolla ajanut tätä asiaa. Toimin niin kuin minusta on oikein ja ajan jalkakäytävillä, vaikka ihmiset välillä purisee. Ei ole poliisi vielä virkkanut mitään.
Jalkojen arvostaminen
Tunnen suurta kunnioitusta koipiani kohtaan, kun ovat kuljettaneet minua nämä vuosikymmenet kiitettävästi. Tajusin tämän kiitollisuudenvelkani muutama vuosi sitten. Olin niihin aikoihin antanut itselleni luvan käydä säännöllisesti jalkahoidossa lähinnä toisen jalan kynsisienen takia ja jatkan käyntejä edelleen samalla tutulla jalkahoitajalla. Sen sienikynsijalan lisäksi myös se toinen, pienempi ja heikompi mutta tervekyntinen kylvetetään, puhdistetaan, hierotaan ja hellitään suorastaan liikuttavan perusteellisesti ja arvostavasti. Puolitoista tuntia siihen aina menee.
Ajatelkaa nyt: joku ihminen keskittyy pelkästään minun jalkoihini puolitoista tuntia joka ikinen kerta. Sitten tajusin: minulla on ikää jo niin ja niin paljon, ja kaikki nämä vuosikymmenet nuo kurjina pitämäni jalat ovat kuitenkin nurkumatta tehneet tehtävänsä. Ja minä sen kun valitan niiden heikkoutta! En nyt suureen ääneen tietenkään, koska julkisesti pitää purra hammasta. Mutta hiljaa mielessäni kuitenkin. Päätin lopettaa sellaisen kohtelun heti paikalla ja alkaa itsekin arvostaa jalkojani vaikka näyttäisivät miltä. Helpotti valtavasti - ja olen kyllä muistanut mitä lupasin. Silloin tällöin päivän mittaan heitän jaloilleni kiitollisen ajatuksen, ikään kuin ohimennen. Ja rasvaan huolellisesti iltaisin, kuin kalleinta aarretta, vaikka joskus laiskottaisi. Ja yritän muistaa arvostaa jokaista askelta, jonka vielä jaksan kävellä!
