POLIOTARINOITA
Jatkoa huhtikuussa 2013
Kertomuksessani oli vahva tunne, että elämä alkaa olla kohdaltani jo valmiiksi taputeltu. Sitten iski verenkiertohäiriö aivorunkoon ja aiheutti sairaalakierteen pariinkin otteeseen. Ja vielä päälle umpilisäkkeen puhkeaminen.
Puolisen vuotta kului pääasiallisesti makoillen. Ihmettelin, miten nopeasti laitostuminen tapahtuu. Olin pitkään täysin autettavissa enkä pysynyt pystyssä edes sauvojen varassa. Voimani olivat huvenneet. Autolla-ajokielto tuli pitkäksi aikaa huimauksen takia. Siinä oli aikaa mietiskellä maailman menoa. Pian huomasin kuitenkin suunnittelevani miten voisi parantaa ympäristöä vastaamaan uutta tilannettani. Kaikenlaista pikku keksintöä tuli mieleen jatkuvasti.
Infarktin jälkeen tuntui kuin ajatustoiminta olisi vain kirkastunut! Pyörätuolista tuli ainoa liikkumisväline niin sisällä kuin ulkona. Autolla ajosta luovuin lopullisesti ja se sujui ilman vieroitusoireita. Nyt on taas useita vuosia kulunut ja virikkeellisessä kotiympäristössä on tultu toimeen. Mielialani on pysynyt valoisana, vaikka yleiskunto rapistuu vauhdilla. Edelleenkään en ole varma vaikuttaako siihen enemmän postpolio vai ikääntyminen.
Nopea lihasvoiman heikkeneminen esiintyy kuitenkin selvimmin niissä lihaksissa jotka saivat enemmän tai vähemmän siipeensä poliotapahtumassa. Lattialta en enää pääse omin voimin, kädet kangistuvat eivätkä nouse ylös. On tunnottomuutta ja kömpelyyttä. Askartelutasot ja hyllyt pitää tuoda nyt alemmaksi, samoin naulakot ja kaapit. Elämänpiiri on kaventunut ja askareet pienempimuotoisia.
Aika kuluu paljolti tietokoneen vieressä kirjoitellen, pelaillen ja selaillen. Nykyään jo malttaa ottaa aurinkoakin takapihalla kirjoja lueskellen. Matkustelu sujuu vielä, vaikka paljon rajoituksia on tullut. Onneksi "kelauslihakseni" ovat säilyneet mahdollistaen omatoimisen pyörätuolilenkkeilyn ja liikekeskuksissa liikuskelemisen.Kummallista, miten sitä elämän syrjässä roikkuu! Terveellinen elämäntapa ja ruokavalio kiinnostavat enemmän kuin nuorena. Myös usko kuntovoimisteluun sekä lihashuoltoon on iskostunut mieleen entistä vahvempana. Vanha kiinalaisten viisaus puutarhanhoidon tärkeydestä oli otettava todesta. Kyllä äijät olivat oikeassa: on antoisaa puuhastella pihalla — pyörätuolitasollakin!
Nyt kun tässä 80 elinvuodellani olen, niin vääjäämättömästi alanvertailla elettyä elämää polion uhrina. Valtavaa muutos on tapahtunut kaikessa. Konttaava lapsukainen on noussut tukisidoksille ja sauvoille, käsipyörästä käsilaiteautoon ja sähköskootteriin. Yhteiskunta on muuttunut hyvää vauhtia esteettömäksi ja sosiaaliset edutkin ovat siedettävät. Lankapuhelimet ovat jo mennyttä aikaa. Kännykkä on jo kaikilla, ja monilla on älykännykkä, tietokone tai tabletti. Facebookissa sekä sähköpostissa tavataan kavereita ympäri maailmaa.
Monet hylkäävät uuden ajan haasteet. Oma elämänohjeeni on ollut pyrkiä roikkumaan kehityksessä mukana. Se antaa sisältöä elämään ja tekee sen mielekkääksi. Kun perhe-elämä ja perusterveys ovat kunnossa, on tässä ihan kiva katsella ja tunnutella maailman menoa näillä poliolihaksilla.
