POLIOTARINOITA
Katse elämän peruutuspeiliin
Tiettyyn ikään tultaessa katse kääntyy elettyyn elämään. Näin kävi myös Kulan koulukaverilleni Nikolaille, joka joutui pakenemaan Ruotsiin. Sain yllätyksekseni puhelun, jossa Nikolai kertoi elämänsä menneen kaikin puolin hyvin. Hänellä oli myös tieto toisesta koulukaveristani, Pentti Järvisestä, joka jatkoi Kulasta päästyään opintoja yliopistossa maisteriksi asti. Myös Pentti asui nyt Tukholmassa.
Nyt olen ollut yli 70 vuotta poliona. Päivän sana on polion myöhäisoireet, mutta se ilmiö on minut luultavasti sivuuttanut. Ikääntyminen rappeuttaa kehoa jotenkin samalla tavoin. Ihminen ei ole luotu koko ikäänsä käsillään kävelemään, vaikka minun tapauksessani niin voisi sanoa.
Liikkumistapani kyynärsauvoilla edellyttää joka askeleella koko vartalon kohottamista maasta käsien varassa. Se aiheuttaa kohtuutonta rasitusta niveliin ja lihaksiin. Seurauksena kävelykuntoni on hiljalleen hiipunut ja viime aikoina olen turvautunut kokonaan pyörätuolin käyttöön ulkona liikkuessani.
Aavistin tulevan tilanteen jo parikymmentä vuotta sitten joten osasin varautua siihen ja totutella pyörätuolin apuun. Ihmeellistä kyllä, nyt tuntuu kuin olisin saanut liikuntakykyni uudelleen takaisin sillä niin vaivattomasti monet asiat hoituvat näinkin! Käsivarsillani hallitsen pyörätuolia vielä mainiosti: tilanne on antanut mahdollisuuden matkusteluun sekä asiointiin suurissa liikekeskuksissa kuin myös kotinurkissa askarteluun. Säännölliset pyörätuolilenkit lähikaduilla pitävät kuntoa yllä.
Yleisterveyteni on ollut hyvä, miinus vääjäämättömän ikääntymisen merkit. Rauhallinen rutiininomainen perhe-elämä on tunnetusti hyvä elämäntilanne. Pitänee myöntää, että olen ollut onnekas elämässäni, vaikka aika kultaakin muistoja.
Ammatinvalintani onnistui nappiin. Silloin vasta ensi askeleitaan ottanut elektroniikka-ala on noussut ylitse muiden. Yksi ratkaiseva tekijä on ollut se, millaiseksi muodostui polion jälkitila ja millaiset toimintaedellytykset se jätti. Eräs hyvä poliotuttuni vuosikymmenien takaa totesi tavatessamme: ”Sinä et taida oikein tietääkään miten hyvässä asemassa olet. Niin monet meidän ikäisemme ja tasoisemme poliolaiset ovat jo kuolleet pois tai ovat muuten hyvin huonossa kunnossa!”
Olen monesti todennut lapsuudenkodin ja oikeanlaisen ystäväpiirin suuren merkityksen ihmisen kehitykseen. Ilmeisesti olen osannut oikein valita tarjolla olevista vaihtoehdoista.
