POLIOTARINOITA
Polioliiton riennoissa tapaa kohtalotovereita
Liittymiseni Polioliittoon tuli ajankohtaiseksi Poliokurssin yhteydessä v.1993. Siitä lähtien olenkin osallistunut ahkerasti liiton järjestämiin kursseihin ja matkoihin ym. tilaisuuksiin. Kiitos järjestäjille, jotka ovat uhranneet aikaa ja vaivaa niiden järjestämiseen. On ollut aina ilo tavata kohtalotovereita ja vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia niin poliosta kuin muistakin aiheista.
Työelämässä ollessani ja sen jälkeenkään en tullut kiinnittäneeksi suuremmin huomiota vammaani - semminkin kun olin selvinnyt omin neuvoin yleensä tilanteesta kuin tilanteesta. Minkäänlaista vieroksuntaa tai ennakkoluuloja en ole kokenut milloinkaan vanhojen kavereiden enkä työtovereiden taholta.
Laitoskuntoutukseen pääsin ensimmäistä kertaa v.1993 Käpylään. Olin kyllä anonut joskus 80-luvun alussa sellaiseen, mutta anomukseni evättiin silloin. Nyttemmin olen päässyt Käpylään vielä vuosina 1999 ja 2003. Viime vuonna toimittamaani hakemukseen sain hiljattain hylkäävän päätöksen. Täytyy kai seuraavaksi yrittää jonnekin muualle. Myyrmäen terveyskeskuksessa saan kylläkin käydä vesijumpassa kaksi 10-15 kerran jaksoa vuodessa.
Vantaa on kunnostautunut apuvälineasioissa
Kotikuntani Vantaa on mielestäni toiminut kiitettävästi vammaispalveluasioissa. Sauna- ja pesuhuoneeseen saimme aikoinaan liukkaiden lattialaattojen tilalle Altro-turvamaton, joka on osoittautunut todella nimensä veroiseksi. Ei ole märkänäkään liukas. Alakertaan johtavaan portaikkoon asensin aikoinaan jo rakennusvaiheessa FLOTEX-merkkisen maton. Muutama vuosi sitten sain myös porrashissin taloomme, koska sauna- ja askartelutilat kun sijaitsevat alakerrassa.
Pyörätuolin otin käyttöön jo vuonna 1988 selvitäkseni turvallisemmin kodin ulkopuolella ja toisaalta säästääkseni niveliäni. Tukisidosta olen joutunut käyttämään oikeassa jalassani jo parikymmentä vuotta, samoin tukisukkia. Kaikki edellä mainittu on pitkälti tehnyt mahdolliseksi sen, että pystyn asumaan kotonani ja olen ainakin toistaiseksi pysynyt suhteellisen hyvissä sielun- ja ruumiinvoimissa. Sen merkitys on ilmeisen hyvin oivallettu kotikuntani terveydenhoitopiireissä.
Lopuksi muutama Stadin kundille tärkeä mietelause:
"Ken tietä kulkee, tien on vanki, vapauden tuo umpihanki."
"Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku."
"Muista eilinen, haaveile huomisesta, elä tänään."
