POLIOTARINOITA

Stadin kundi

sivu 2

sivu 3

sivu 4

sivu 5

sivu 6

sivu 7

sivu 8

 

- takaisin -

- edellinen sivu -

Kaatuen eläkkeelle

Irtisanomisten aikoihin satuin taas kerran kaatumaan sillä seurauksella, että polveni murtui useammastakin kohtaa. Olihan noita kaatumisia sattunut viime vuosina yhä useammin, etenkin talviliukkailla. Niistä olin kuitenkin selviytynyt nyrjähdyksillä tai pienemmillä murtumilla. Nyt kävi huonompi tuuri. Jouduin siis taas kerran Töölön sairaalaan paikattavaksi. Metallituki polveen kuudella ruuvilla ja jalka kipsiin.

Kestikin sillä kertaa melkein vuoden ennen kuin polvi luutui niin, että kipsi voitiin ottaa pois. Se poistettiin toki välillä ja jalkaa kylvetettiin ja jumpattiin liikkuvuuden säilyttämiseksi. Kuntoni oli kuitenkin päässyt jo rapistumaan niin, että jouduin taas ottamaan kyynärsauvat käyttöön.

Ollessani sitten lopputarkastuksessa lääkäri tutkaili kuntoani ja kysyi jatkosuunnitelmistani. Kerroin jääneeni työttömäksi firman lopetettua toimintansa ja hakeneeni muutamiin työpaikkoihin, mutta huonolla menestyksellä johtuen liikuntarajoitteisuudestani. Kun kaatumisalttius oli lisäksi vuosi vuodelta pahentunut, olin jo taloudellisistakin syistä valmis siirtymään työkyvyttömyyseläkkeelle. Lääkäri antoikin asialle siunauksensa ja kirjoitti tarvittavat asiakirjat.
Olin ollut erittäin motivoitunut viimeiseen työsarkaani ja olisin mielelläni ollut kehittämässä sitä eteenpäin, mutta asioiden saamien käänteiden vuoksi olin valmis siirtymään "vapaaherraksi". Oli pyyhittävä katkeruus mielestä ja tunnustettava tosiasiat. Eläkkeelle päästyäni jatkoin kuitenkin ns. freelancerina tekemällä suunnittelutöitä muutamille firmoille kotityönä. Korkeintaan kolmanneksen eläketulosta laskettuna sai ansaita menettämättä eläkettään. Ennen pitkää työt alkoivat "häiritä harrastuksia" ja niinpä aloin pikkuhiljaa luopua niistä.

Omakotitalo remontointi ja puutarhan hoito

Olimme jo pitkään haaveilleet omakotitalosta asuttuamme viimeiset 9 vuotta Vantaan Martinlaaksossa kerrostalossa. Satuimmekin löytämään sopivan talon Hämeenkylästä. Talo oli sisätiloiltaan keskeneräinen, mutta jo asuttavassa kunnossa. Siinä riittikin työmaata pitkäksi aikaa. Hoidin itse vaimon myötävaikutuksella suunnittelutyöt ja materiaalihankinnat. Varsinaiset rakennustyöt hoidin "istuin- ja lattiatasolla". Muu perhe keskittyi "ylemmän tason töihin".

Vamman myötä olen oppinut kaikenlaisia kikkoja selviytyäkseen fyysisistä töistä. Aikaa vaan tahtoo mennä tavallista enemmän, kun suuri osa ajasta ja energiasta kuluu "ahterin siirtelyyn"; jaloissani kun ei ole ponnistusvoimaa juuri ollenkaan. Talomme kuitenkin valmistui pikkuhiljaa ja vuorossa oli puutarhan kunnostamista sekä erilaisten piharakenteiden suunnittelua ja rakentamista.

Jälkipolvi avioitui vähitellen ja muutti pois kotoa. Hankkivat omat talonsa, luonnonläheisestä asumisesta kun ovat hekin aina pitäneet. Vuodet vierivät verkkaisesti. Omakotitalossahan riittää kyllä puuhastelua, kunnossapitoa, puutöitä, puutarhanhoitoa yms.
Postimerkkien keräilyä, valokuvausta, lyijylasia - jazzia ja bossa novaa...

Mukaan kuvioihin tuli myös sellainen nuoruusajoiltani periytynyt harrastus kuin filatelia ja valokuvaus. Musiikilla on aina ollut suuri merkitys mielialaani. Sen suhteen olen melko kaikkiruokainen, mielilajeina kuitenkin¤¤perinteinen jazz sekä latino-musiikki, josta varsinkin bossa nova on läheinen. Henkilökohtaisella tasolla kaikki sellainen musiikkihan kuulostaa hyvältä, mikä herättää mieluisia muisti- ja mielikuvia. Myös uusille harrastuksille löytyi paremmin aikaa. Kiinnostuin lyijylasi- ja tiffany-töistä, joita olen sittemmin tehnyt sekä itselleni että lahjoiksi muille.

Vuonna 1993 päästessäni ensimmäistä kertaa Käpylään poliokurssille sain kipinän jousiammuntaan lajin mitalistien Kinnusen Osmon ja Kallungin Keijon opastamana. Heidän kauttaan pääsin sisälle jousiammunnan hienouksiin. Intoa ja aikaa ei kuitenkaan ole riittänyt harjoitella tarpeeksi yltääkseni huipputuloksiin. On ollut kivaa käydä ampumassa silloin tällöin. En ole kuitenkaan oikein koskaan pitänyt pakkotahtisesta ja "ryppyotsaisesta" harjoittelusta. Monen nuoren into urheiluun on stressattu ja pilattu hiostamalla. Leikkimielinen kisailu ja kuntourheilu on ihan eri asia.

- seuraava sivu -