POLIOTARINOITA

Stadin kundi

sivu 2

sivu 3

sivu 4

sivu 5

sivu 6

sivu 7

sivu 8

 

- takaisin -

- edellinen sivu -

Rauhalliset nuoruusvuodet Stadissa

Syyskuussa 1944 jatkosota lopultakin päättyi ja pääsimme takaisin kotiin evakosta. Aloin käydä oppikoulua Norssissa, jonne oli varttitunnin kävelymatka kotoani. Keväällä 1946 muutimme Kruunuhakaan.

Kesälomat vietin enimmäkseen Sipoossa. Siellä löytyi kavereita, jotka olivat myös Stadista kesälomalla. Välillä otimme yhteen paikallisten kanssa, he kun eivät oikein pitäneet meistä suomenkielisistä. Kieliriidathan olivat vielä yleisiä siihen aikaan.
Kesät kuluivat rattoisasti, uitiin, kalasteltiin ja pidettiin omia olympialaisia. Seiväshyppy oli mielilajini. Välillä leikimme myös sotaleikkejä ajan hengessä. Rakentelimme sotalaivoja ja -lentokoneita. Taskurahoja hankimme mm. perunannostosta naapuritalon pelloilla. Oman polkupyörän sain 11-vuotiaana. Teimme kavereiden kanssa polkupyöräretkiä lähiseuduille, kerran Loviisaankin asti.
Kaupungissa oli taas eri kaverit, joiden kanssa kävin syksyisin ja keväisin pelaamassa mm. koripalloa ja pesäpalloa. Talvisin kävimme Kaisaniemen ja Johanneksen kentillä luistelemassa. Hiihtoretkiä teimme mm. Korkeasaareen ja Degeröön. Joululomalla hankin taskurahoja myymällä joulukortteja ovelta ovelle. Joulunaluspäivinä olin läheisessä kukkakaupassa tsupparina.
Keväisin löysin hyvän ansiokohteen Eläintarhan ajoista myymällä siellä ohjelmia. Sain samalla seurata kilpailua ilmaiseksi. Viikkorahoja ei siihen aikaan juurikaan harrastettu. Leffarahat sai joskus, että pääsi katsomaan Tarzania tai merirosvoleffoja. Oppihan siinä oma-aloitteisuutta ja rahankäyttöä, kun joutui taskurahansa hankkimaan pääasiassa omalla työllä. Myöhemmin ollessani 13-15 ikäinen olin kesäisin isäni liikkeessä "fillaritsupparina" ja välillä autonapumiehenä.

Autoa opetti isäni minut ajamaan täytettyäni 12 vuotta. Sain ajaa usein liikkuessamme maaseudulla. Täytettyäni 15 vuotta anoi isäni opetuslupaa. Suureksi pettymyksekseni sitä ei kuitenkaan myönnetty iästäni johtuen. Jotkut olivat kyllä saaneet sen jo 16-vuotiaana siihen aikaan. Opetuslupa- ja sen myötä ajokortti- haaveeni siirtyivätkin sitten vuosien päähän kohtalon puututtua peliin kesällä 1950.

- seuraava sivu -