POLIOTARINOITA
Teknillinen opisto työn ohella sekä myöhemmät työpaikat
Vuodet kuluivat pääasiassa työn merkeissä. Olin vuokrannut pienen työhuoneen, jossa rakentelin "firaabelihommina" kaikenlaisia erikoislaitteita työnantajalleni. Keväällä 1964 pyrin esimieheni kannustamana Helsingin teknilliseen opistoon. Olin jo edellisenä talvena kehitellyt ajatusta ja kerrannut aikoinaan käymääni keskikoulua.
Läpäistyäni pääsykokeet oli selvitettävä taloudelliset mahdollisuudet. Esimieheni oli luvannut puhua puolestani, että voisin käydä osapäivätöissä. Se järjestyikin ja kun työpaikkani sijaitsi parin korttelin päässä koulusta, pystyin käymään töissä myös ns.hyppytunneilla.
Tyttäremme syntyi samana keväänä joten ohjelmaa riitti. Vaimoni meni myöhemmin iltatöihin, jolloin sain alkuillasta olla lapsenlikkana ja vasta myöhemmin illalla paneutua koulutehtäviin. Siinä kului seuraavat neljä vuotta työntäyteisinä ja tiukan talouden rajoittamina.
Valtiolta sain opintolainaa 1.200 silloista markkaa neljäksi vuodeksi kun olin anonut sen verran vuotta kohti. Katsoivat kait sen verran epävarmaksi projektiksi. Pankista katsoin kuitenkin välttämättömäksi anoa lainaa uuden auton ostoa varten. Ei ollut aikaa korjailla vanhoja autoja. Piti päästä liikkumaan joutuisasti ja varmasti. Ensimmäiseen autooni rakensin itse käsikäyttöisen kytkimen ja jarrun. Niitä kun ei silloin ollut vielä saatavana valmiina. Siirsin ne siis myöhemmin uuteen autooni, "tipparelluun".
Keväällä 1968 olin vihdoin kahlannut läpi 4-vuotisen opiskelujakson, kaksi ensimmäistä vuotta puhelinlinjalla ja toiset kaksi vuotta mittaus- ja säätötekniikan linjalla. Valmistuttuani jatkoin vielä kolmisen vuotta samassa firmassa, ensin suunnittelu- ja tarjousinsinöörinä ja sittemmin teleasennuspäällikkönä.
Saatuani tarjouksen telesuunnittelijaksi Insinööritoimisto Risto Mäenpäälle katsoin olevan jo aika "vaihtaa taloa". Olinhan jo 16 vuotta ehtinyt palvella samaa isäntää. Joulukuussa 1972 pääsimme muuttamaan uuteen arava-asuntoon Vantaan Martinlaaksoon.
Vuoden kuluttua oli jälleen edessä työpaikan vaihto. Sain nimittäin haasteen tulla suunnittelemaan ja perustamaan tuotantoa uuteen sairaala-alan elektroniikkayritys Kemioniin, joka oli kehittänyt laboratoriokäyttöön tarkoitetun entsyymianalysaattorin prototyyppiasteelle. Alkuvaikeuksien jälkeen sain tuotannon rullaamaan ja palkkasin lisää porukkaa kokoonpano- ja testaustehtäviin. Vienti alkoi alusta lähtien vetää hyvin, aluksi USAan ja myöhemmin Englantiin.Toiminta oli kuitenkin erittäin riskialtista johtuen myyntikanavien vähyydestä. Kun energiakriisi tuli sitten sotkemaan komponenttien saatavuutta ja vienti alkoi tökkiä, ainekset olivat kasassa tuotannon asteittaiselle alasajolle. AMER, joka oli vähän aikaisemmin ostanut firman SPONSORilta, ei halunnut satsata enempää vaan lopetti tytäryhtiönsä toiminnan. Lopputilit jaettiin sitten keväällä 1978. Aikansa kutakin.
