POLIOTARINOITA
Laulua ja paperiseiniä
Klassisesta musiikista tuli minulle pitkäaikaisin harrastus. Aloitin heti ensimmäisenä syksynä musiikkiopinnot Helsingin kansankonservatoriossa. Alivuokralaisasunnot olivat täysin sopimattomia lauluharrastukselle. Eihän niissä välillä uskaltanut korppujakaan syödä, ettei rouske häiritsisi vuokranantajaa.
Myöhemmin sain työsuhdeasunnon, ja naapureinani oli sairaalan hoitohenkilökuntaa, joilla oli vuorotyö. Ymmärsin itsekin hyvin, että he tarvitsevat hiljaisuutta. Pelkkä laulutunneilla käyminen ei edistänyt taitojani. Innostukseni kuitenkin vain kasvoi ajanmittaan. Hankin aina jostakin harjoittelupaikan, ja sen jälkeen alkoi hiukan tulla kehitystäkin. Suoritin tutkintojakin ja pääsin laulamaan matineoihin ja oppilaskonsertteihin. Osallistuin monille laulukursseille ja kävin yksityistunneilla.
Omistusasunnokseni hankin rivitalon päätyhuoneiston ja olin valmis maksamaan lisämaksua äänieristyksen ylimääräisestä parannuksesta. Siitäkään ei ollut toivottua apua. Kun vuosien kuluessa naapuri vaihtui, sain hyvin pian huomata, että uudella naapurillani olikin huomattavasti parempi kuulo. Väliemme selvittäjäksi tuli apuun Helsingin kaupungin ympäristövirasto äänen voimakkuuden mittauslaitteineen. Pelkäsin kovasti, että jokohan Suomen lakikin kieltää harjoitteluni. Tutkimuksen tulos oli minulle myönteinen mikä ei tietenkään lisännyt naapurisopua.
Ihana Italia ja maestron perhe
Italia innosti Lapsesta saakka olen tuntenut suurta mielenkiintoa Italiaa kohtaan. Myöhemmin sisimpääni tuli palava halu päästä ehdottomasti sinne ja käydä siellä laulutunneilla. Opiskelin Italian kulttuuri- instituutiossa maan kieltä. Niinpä eräänä kauniina päivänä suuntasin matkani Roomaan Licinio Francardin luo. Tätä ensimmäistä ulkomaanmatkaa yksin jännitin melkein kuoliaaksi asti, ja maestron oven takana olin peloissani ja osin kauhuissanikin, että mitähän tässä nyt tapahtuu.
Maestron hyväntahtoinen ja aurinkoisen valoisa olemus vapautti minut hyvin pian pelosta, kaikki tärkeys oli poissa. Oli sellainen tunne kuin olisimme tunteneet toisemme iät ja ajat. Hänestä henki ihmeellinen voima ja rohkeus minuun. Yllätyin itsekin selviytymisestäni huomattavasti yli odotusten. Pahoittelin hänelle heti alussa, ettei laulu ole ammattini. Tuntini kuluessa hän sanoi ystävällisesti ja varmaankin kohteliaisuussyistä, että voi rakas neiti, tämähän pitäisi olla teidän ammattinne. En koskaan unohda sitä autuaallista onnen tunnetta, mitä tunsin silloin tunnin loputtua. Tunsin tulleeni henkiseen kotiini.
Kävin 12 vuoden ajan joka vuosi Roomassa. Maestro ja hänen pianisti rouvansa olivat vanhempi lapseton pariskunta, hehän ottivat minut kuin omaksi lapsekseen. Laulutuntieni ulkopuolellakin sain kokea hämmästyttävää avuliaisuutta kaikkialla. Sain tarvitsemaani apua pyytämättäkin. Nautin suuresti vanhasta Rooman historiasta, taideaarteista ja taidetapahtumista. Olen saanut myöskin lauluharrastukseni myötä tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja moniin kuuluisiin sympaattisiin taiteilijoihin.
Arkisen työni vastapainoksi sain suurta vaihtelua siitä, että minulla oli tilaisuus esiintyä hyvin erilaisissa tilaisuuksissa aina häistä hautajaisiin, monien järjestöjen vuosijuhlissa ja hyväntekeväisyyskonserteissa. Niissä esiintyessäni kulijoiden kautta sain uusia esiintymisiä. Se oli kannustava voimanlähde itsensä kehittämiselle joskus vaikeissakin tilanteissa.
Hymyä kyynelten läpi
Taloudellisesti en ole hyötynyt esiintymisistäni kuin ani harvoin, päinvastoin. Mutta se ei ole ollut koskaan tarkoituksenikaan. Paras palkkio on ollut, jos olen pystynyt voittamaan oman pelkoni ja voinut avautua sydämeni pohjasta välittämään säveltäjän ja sanoittajan sanoman kuulijoille niin, että heidänkin sydämensä ovat avautuneet vastaanottamaan.
Muistan kun kerran olin tulossa laulutunnilta, niin samassa hississä oleva herra, loi minuun hyvin hämmästyneen katseen ja kysyi, mitä teille on tapahtunut, kun olette noin onnellisen näköinen. Oletteko voittanut veikkauksessa? Vastasin hänelle ettei minun onneni ole rahasta kiinni. Oli niin ihana laulutunti, että siitä tuli taas niin onnellinen olotila.
Olen kuitenkin saanut elää sisältörikkaan elämän. Matkustushalunikin olen saanut tyydytettyä. Olen matkustanut aika paljon yksinkin. Ostosmatkoja en ole harrastanut. Olen mieluimmin käyttänyt matkavaluuttani monenlaisiin taide- ja kulttuurielämyksiin. Taide on sielun kieli, sen avulla voi saada sellaisen tunteen ulottuvuuden, mitä muuten ei voi saada, eikä sitä voi sanoilla selittää. Siitä saa henkistä vireyttä. Elämän tasapainoa saan rukouksen ja anteeksiannon avulla. Arkipäivän pulmatilanteissa ovat monet hyvät ystäväni ja sukulaiset sekä lukemattomat arkipäivän enkelit joskus aivan yllättäenkin tarvittaessa tulleet avuksi. Olen siitä hyvin kiitollinen, enkä salaa sitä heiltä.
Näytelmäharrastus
Näyttelin myöskin Estradivammaisten teatterissa vuosina 1987-96. Sain esittää monia suuria rooleja mm. Marja-Liisa Vartion näytelmän ”Hänen olivat linnut”, ruustinnan roolin. Innostuin rooleistani aina. Niin täydellisesti, että unohdin itseni aivan kokonaan. Ennen harjoituksiin lähtöä kävin kotona roolini läpi. Mutta kun lähdin ajamaan paikan päälle omalla autolla, sainkin kovasti vakuutella itselleni, eiköhän nyt ole kuitenkin parempi, että Lahja Hämäläinen olisi ratissa. Ruustinnallahan ei ole ajokorttiakaan.
Avioliittomarkkinatilanne
Rakkaus on ihmiselle hyvin tärkeä asia. Avioliittomarkkinoilla minulla ei ole ollut menestystä. Olen ollut näissä asioissa hyvin onnellinen ja hyvin onneton. Eräällä työtoverillani oli moniin tilapäisiin vaivoihin minulle kestolohdutus. Älä tuota sure, kyllä sinä siitä taas paranet, ennen kuin olet morsian. Tämä on pitänyt paikkansa. Monia tämä lohdutus naurattaa, nykyisin itseänikin. Eräs ystäväni kuitenkin totesi, kyllä oli nolosti lohdutettu. Totuus taitaa olla niin, että hyvää en ole saanut ja huonoa en ole huolinut. Myöhemmällä iällä vielä suurten rakkaussurujen jälkeen sisuunnuin niin, että kovalla omaehtoisella harjoittelulla sain kyynärsauvat vaihtaa kävelykeppeihin. Iloitsin aivan suunnattomasti tästä kehityksestä ja olin hyvin motivoitunut tekemään terveyteni edistämiseksi ja ylläpitämiseksi kaiken voitavani.
