POLIOTARINOITA
Kaunon elämä
Kauno halusi armeijan jälkeen lähteä aloittamaan omaa elämää. Hän meni Helsinkiin maalausliikkeeseen töihin. Eihän siihen aikaan ollut ammattikouluja. Ammattitaito tuli perintönä isältä pojalle tai Kaunon tapauksessa "oppisopimuksella". Kauno oli lahjakas ja urakoi yksin kuulun pakinoitsijan Armas Pullan huoneet. Myös suurlähettiläs Vorokheimin huoneet hän laittoi yksin. Valtioneuvoston salin seinäänkin hän oli porukansa kanssa laittamassa silkkikangastapettia. Siihen aikaan ei ollut puhelimia, joten Kauno kirjoitti kuulumisiaan kirjeillä.
Kerran tuli tieto, että Kauno oli löytänyt mukavan tyttökaverin, joka oli Pohja-yhtiön konttorissa tilinlaskijana. Kaikki tuntui olevan ihanassa kunnossa. He asuivat yhdessä ja kihlatkin oli ostettu. Sain vuonna 1966 kirjeen, jossa Kauno kertoi tulevansa morsianta näyttämään ja kihlajaisia juhlimaan. Päivämääräkin oli, koska he tulevat. Tämä oli meille ihana tieto, joten laitoimme kodin vieraskuntoon. Leivottiin ja paistettiin, mutta vieraita ei alkanut kuulua.
Myöhemmin tuli kirje ja kihlakuva kirjeen mukana. Kauno kirjoitti, että matkalla tuli kolari ja paikallisen kunnan sairaalassa tutkittiin morsiamen niskanikama, joka oli murtunut. Kihlapari lähetettiin takaisin Helsinkiin Marian sairaalaan, jossa hoito kesti useita kuukausia. Kauno sai sisäisiä vammoja ja oli hänkin jonkin aikaa hoidossa.
Kihlapari toipui, mutta tieto loukkaantumisesta oli kovin vaikea. Kaikki pitää kestää. Rukoukset menivät perille ja kihlapari tuli käymään vuonna 1968 ja taas elämä näytti aurinkoisen puolensa. He kävivät kylässä toisenkin kerran ja olimme kaikki onnellisia, kunnes sain kirjeen morsiamelta. Kaunolle oli tullut vaikea sairauskohtaus ja hänet vietiin Meilahden sairaalaan, missä hän kuoli 26-vuotiaana. Hänen ruumiinsa haettiin kotikunnan kirkkomaahan. Hänen kohtalokseen tuli vaikeita asioita kestettäväksi, mutta onneksi olemme saaneet voimia Taivaan Isältä.
Marjatta elää ja voi hyvin
Marjatta oli kotona jonkun vuoden apuna, kun Markku oli pieni. Hän lähti 20-vuotiaana Tampereelle. Siskoni asui Tampereella ja Marjatalla oli turvallista, kun oli tuttuja lähellä. Hän pääsi Marimekolle töihin ja kirjoitteli usein kotiin kysellen, kuinka jaksamme. Marjatalla alkoi mennä hyvin. Hän sai asunnon ja ihanan poikaystävän. Hän pääsi ajatuksissaan irti kodin vaikeuksista. Tämä tieto antoi meillekin voimia ja rakkaus jatkui.
Saimme jonkun vuoden kuluttua kutsun kastetilaisuuteen, jossa Jari Aleksi sai nimen. Nämä olivat onnen vuosia. Jari on jo avioliitossa. Hänen vaimonsa Tiina on Nokianssa rahoituspäällikkönä ja he asuivat yli viisi vuotta Singaporessakin. Nyt he asuvat Espoossa. Ilon aiheita olen saanut heistä nauttia. Heillä ei ole lapsia.
