POLIOTARINOITA
Hymypoika Markku
Markku oli ahkera ja kunnollinen työmies. Kiitimme Taivaan Isää siitä, että olin toipunut poliosta ja että saimme ihanan Markun. Markku meni autokouluun ja ostimme auton. Näin isä ja poika lähtivät töihin ja minä hoitelin kotia ja karjaa. Oli vuosi 1972 ja elämä alkoi taas näyttää varjopuolia. Kaaduin tammikuulla niin pahasti, että jalka murtui nilkasta. Saapaskipsi oli jalassa kolme ja puoli kuukautta. Koska minun oli vaikea liikkua kainalosauvojen kanssa, Markku jäi töistä pois minua auttamaan. Siitä sitten toivuin ja elämä pääsi taas tasapainoon.
Lähinaapurissa oli varusmiespalvelusta suorittava kasvattipoika, joka ei ollut sopeutunut armeijan kuriin. Masennuksen vuoksi häntä oli lääkitty pistoksilla ja pillereillä. Kertomansa mukaan hänelle oli annettu 3 vuoden lykkäys. Naapurinpoika oli Markun hyvä ystävä ja oli siksi paljon meillä. Olin kutonut hänelle villasukat nimipäivälahjaksi ja hänellä oli ollut tapana käydä meillä saunomassa.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta
Heinäkuun 8. päivänä vuonna 1972 iltana naapurinpoika, Markku ja Markun tyttöystävä lähtivät kesätansseihin. Oli kaunis heinäkuun ilta, kun huiskutin heille hyvää matkaa auton lähtiessä pihastamme. Istahdin keinuun ja ajattelin, että kyllä siellä naapurinpoika on onnellinen, kun pääsi armeijan kurituksesta vapaaksi. Markku yöpyi tyttöystävänsä luona ja naapurin poika oli sanonut menevänsä oman tyttöystävänsä luo. Kun Markku oli päässyt tyttönsä kanssa uneen, naapurin poika oli hakannut nukkuvat ystävänsä kuoliaaksi löytämällään isolla vasaralla.
Heräsimme Erkin kanssa kello 2 yöllä, kun oveen koputettiin. Sisään tuli nimismies, joka toi tiedon tapahtuneesta. Nuoret oli viety ambulanssilla sairaalaan, mutta he olivat jo kuolleet. Lähdimme nimismiehen kyytiin. Tarvitsimme apua. Erkki kävi katsomassa nuoria, minä en voinut. Vaatteet annettiin kotiin tuotavaksi.
Naapurinpojan armeijasta kotiin lähettänyt sotilaslääkäri oli Reijo Ojutkangas. Tämä alkoholistien lääkäri teki ison virheen, kun laittoi näin sairaan pojan siviiliin. Olisi pitänyt laittaa hoitoon, mutta naapurinpoika joutui vankilaan. Samana kesänä jouduin isoon sappileikkaukseen ja piti laihduttaa 10 kiloa ennen leikkausta.
Apu-lehti kävi tekemässä haastattelun ja televisiossa näytettiin naapurinpojan kuvaa ja samalla kerrottiin, että poika on vaarallinen. Ajattelin, jospa saisin valtiolta korvausta poikamme menetyksestä, koska naapurinpoika oli valtion palveluksessa ja sieltä näin vaarallisena päästettiin siviiliin. Kirjoittelin Suomen suurimmille herroille. Tapaus alkoi alioikeudesta päätyen aina korkeimpaan oikeuteen ja sen käsittely kesti 10 vuotta. Sain päätöksen, jonka mukaan jouduin maksamaan valtiolle 650 markkaa oikeudenkäyntikuluja. Kyllä yhteiskunta on poliopotilasta kaltoin käsitellyt. Taivaan Isältä olen voimia saanut.
