POLIOTARINOITA

Väinämöinen

sivu 2

sivu 3

sivu 4

sivu 5

 

- takaisin -

- edellinen sivu -

Huutolaisuus hirvitti

Tulkoon mainituksi, että isäni myi kotitalon ja kaikki hajosimme. Minulle invalidina kangasteli pelko tulevaisuudesta. Isäni oli köyhäinhuolto­lautakunnan esimies ja kauhulla katselin ja kuuntelin sitä ”huutokauppatilaisuutta” aina vuoden vaihteessa, kun kotini isossa pirtissä olivat pitäjän isännät kokoontuneet rujoja ja rampoja onnettomia huutamaan huutolaiseksi lapsia soudattamaan ja perunoita kuorimaan.

Kuin vieläkin kuulen ne parahdukset: ”Voi elkää antako minua Ison Lötjölän rääkättäväksi.” Päätin pitää huolen, etten minä ainakaan ensimmäisenä joudu ”vasaran alle”.

Olihan minulla varalta montakin ammattia, kuten olen jo aikaisemmin viitannut. Opettelin puhujaksi, hankin tietoja ja liityin järjestöelämän piiriin, jossa avautuivat laajat puuhailun ja toiminnan haarat. Tarvitsin vieläkin enemmän näkemyksiä ja niinpä hakeuduin Työväen Akatemiaan oppilaaksi suorittaen siellä yhteiskunnallisvaltiollis-hallinnollisen tutkinnon.

Olen tullut huomaamaan, että jos kenelle, niin juuri invalidille on tärkeätä omata laajat elämän perspektiivit. Sosiaalisessa elämässä on katseltava asioita aina alhaalta ylöspäin, eikä päinvastoin, kuten nykyisen kehityksen tuloksena tehdään.

Tulivat vaikeat ajat talouspulan ja työttömyyden merkeissä, jolloin terveraajaiset miehetkään eivät saaneet työtä, saatikka sitten invalidi, vajaatyökykyinen. Enpä ollut yksinäni invalidi, joka elämän vaikeuksia pohdiskeli. Ulospääsyä vaikeuksista etsivät toisetkin ja niinpä pohdinnan tuloksena havaittiin, että vain invalidien oma aloitteinen toiminta voi saada oloihin korjauksen.

Perustettiin Helsingissä yhdistys, joka sai nimekseen Raajarikkoisten Työkotiyhdistys. Sen tarkoitus oli saada suojattu työpaikka vaikeavammaisille. Sen jälkeen syntyi yhdistyksiä eri puolille maata ja usean sellaisen syntymäsävellillä tuli vierailluksi. Asiaamme oli tehtävä tunnetuksi ja lukemattomat ovat ne tilaisuudet, joissa puhuin asiasta ja ne sanomalehtipalstat, joita täyttelin invalidien asiaa koskeville artikkeleillani. Olihan asiamme uusi ja se oli saatava esille.

- seuraava sivu -