POLIOTARINOITA
Pilkkaa ja vastatuijotusta
Vasta koulun alettua, asia huomioitiin ja pilkanteko alkoi. Annikki ei lannistunut helposti, näytti vain kieltä kiusaajapojille. Näistä opettajan lellikki kanteli opettajalle. Yleisen naureskelun ja kohinan keskeytti viimein opettaja kysymällä mistä oli kysymys. "Tuo Kauralan likka irvistelee”, selitti lellikkipoika, mutta nyt opettaja olikin puolueeton. - Aivan yhtä rumaa on opetuksen häiritseminen, hän lyhyesti totesi ja niin kiusaaminen vähitellen loppui.
Pohjanmaalle muutettuamme ihmiset pysähtyivät tuijottamaan kun kuljimme maantiellä. Annikki keksi kuitenkin oivan keinon, hän pysähtyi samoin tuijottamaan ohikulkijaa ja se keino tepsi. Pohjanmaalle oli siirrytty isän kuoltua äidin vanhempien luo Annikin ollessa viisivuotias. Vaikka isovanhemmat tarjosivat kodin suojan, mikään ei korvannut rakasta isää, joka oli aina tukenut ja vakuuttanut, että Jumala kyllä antaa muita lahjoja kaksin verroin. Isä oli kuollut verensyöksyyn ja äiti heräsi usein tuskaisaan huutoon. Myös äiti valitti, että katsoessaan ikkunasta Annikin kävelyä ja kouluun lähtöä, sydämeen koskee sanomattoman kipeästi.
Mummolassa ja apteekkarin luona kortteerissa
Vaatetusliike, jonka äiti oli perustanut kannatti huonosti ja vähitellen kauniille leskelle ilmaantui kosijoita. Yksi oli sinnikkäin ja äiti avioitui lesken kanssa, joka lupasi luovuttaa talonsa nuorimmalle pojalleen ja osti pikkutalon keskustasta. Sinne muutettiin iloisin mielin, mutta jo vuoden kuluttua isäpuoli alkoi runsaista kunnallisista toimista huolimatta viipyä yhä enemmän maatilallaan. Rahaa ei ollut, mutta isomummo ilmoitti ruoka-ajoista laittamalla pyyheliinan ikkunaan ja niin ei sentään nälässä tarvinnut olla.
Viimein äiti muutti miehensä luo maatilalle ja Annikki jäi mummolaan, kun oli juuri aloittamassa keskikoulun. Mummo ja paappa olivat jo vanhoja ja kasvattaneet seitsemän lasta, kaikki koulutettuja ja hyvissä asemissa. En muista, että koskaan olisimme keskustelleet. Palvelustytön tarjoa-man ruuan vastahakoisesti syötyäni vetäydyin vinttihuoneeseeni, "rötsään". Luin paljon, vähemmän läksyjä. Lomilla olin äidin luona.
Tajusin kuitenkin, että oli yritettävä maailmalle ja etsittävä työtä, kun isäpuoli sanoi, että oli jo lapsensa kouluttanut. Niinpä päädyin ensin tädin luo, joka oli farmaseutti ja naimisissa apteekkarin kanssa. Heillä oli kaksi pientä lasta poika ja tyttö. Kertoilin pienokaisille satuja heitä nukuttaessani. Aina liikuin mielikuvissa merillä ja satamissa. Liekö jotain syytä, että poika lähti merille lukion viimeiseltä luokalta ja alkoholisoitui siellä.
