POLIOTARINOITA
Polulla
Hiljaiset jalkapohjat avautuvat neulasille ja puiden juurille, hiekanjyvien lämpimälle ja suoveden kylmälle. Iho tuntee, miten maa ja tuulenhenki kääntyvät koskettamaan, ympäröivät ja liikahtavat mukana. Oksien raapaisut, kiven pysähdys ja karhunsammalen vaipuminen ovat jalkojen ja maailman yhteistä tanssia.
Arat silmät löytävät polun. Ne poimivat kävyt ja neulaset, kosteikon tummuuden ja harjua kohti vaalenevat hiekan kerrokset. Ne ottavat lahjana vastaan kaarnan kuviot ja paasien voiman. Kuusikon pimeys ja koivunoksan heleä läikähdys ovat silmien syvyys ja läikähdys.
Äkkiä on ihmeen hetki. Valo loistaa oksien läpi ja kirkastaa polun, samalla uhkaavat varjotkin kasvavat ja tummuvat, estävät kulkemisen ja pysäyttävät keskelle pelkoa. Juuri silloin valo voittaa.
