POLIOTARINOITA

Vikkelä Caleo sivu 2 sivu 3 sivu 4   - takaisin -

- edellinen sivu - Käpylästä Sätkälle Palasin setäni luo, mutta lähdin heti 15 -vuotiaana 1953 Helsinkiin töihin. Pääsin aluksi lähetiksi ja muutin kimppa-asuntoon. Vuoden 1955 alussa pääsin Käpylän kuntoutuslaitokselle jatkohoitoon kesään saakka. Kuntoutuksen jälkeen menin syksyllä aluksi radiolinjalle Invalidisäätiön ammattikouluun, mutta anoin sitten maalauslinjalle. Moni on kysynyt, miksi käsivammaisia saatettiin kouluttaa maalareiksi. Meitä oli siellä useita käsivammaisia. Eräskin kaveri, jolla ei ollut koko kättä, koska se oli jäänyt puimakoneen ruhjomaksi. Olin 15 vuotta automaalarina ja tapasin useita käsivammaisia. Oli vain opittava tekemään työnsä niin, ettei siinä ole eroa ”kaksi kädellisiin” verrattuna. Minut vapautettiin sotaväestä 1957. Armeijan tutkinnoissa lääkäri sanoi minulle: ”et ainakaan sairastu syöpään, koska olet sairastanut polion”. Onko poliolla syöpään vaikutusta, en tiedä. Liityin 1957 Polioinvalidien yhdistykseen ja olen ollut jäsen siitä saakka. Olen ollut tyytyväinen kohtalooni, koska sitä ei voi itse muuttaakaan. Lisäksi olen tyytyväinen siitä, että olen päässyt liikkumaan normaalisti, joka usealle poliolaisille ei ole ilman apuvälineitä mahdollista. Aivoinfarkti ja eläkepäivät Olin 42 vuotta työssä maalarina. Loppuajan olin valtiolla, kunnes sairastuin aivo-infarktiin ja jouduin jäämään eläkkeelle. Poliokäsi on katkennut 2 kertaa ja naulattu olka- ja kyynärvarresta. Olin naimisissa 26 vuotta ja saimme 5 lasta. Myöhemmin erosin ja menin uusiin naimisiin. Elellään vaimon kanssa eläkkeellä kahdestaan, minä etupäässä hoidan kaupassa käynnit. Vikkelä Caleo 9.8.2005