POLIOTARINOITA
Caleon tarina
Vikkelä Caleo v. 1950 voimistelee ensimmäisenä vasemmalla. "Lentokone" nostaa oikeaa hartiaa.
Orpopoika sairastuu
Synnyin Mikkelin läänissä Juvalla 1938. Isäni kaatui talvisodassa 1940 ja äitini odotti siskoani, joka syntyi keväällä 1940. Minä jouduin kasvatiksi setäni perheeseen ja olin siellä, kunnes äitimme meni uusiin naimisiin 1945. Aloitimme uutena perheenä Keuruulla, kunnes kohtalo taas puuttui asiaan - äitimme jäi kuorma-auton alle viikon päästä vihkiäisistä ja kuoli heti. Olimme nyt täysorpoja ja joudumme setämme hoiviin molemmat. Siskoni adoptoitiin uuteen kotiin aika pian.
Käytyäni koulua, sairastuin heinäkuussa 1950 kovaan pää- ja niskasärkyyn sekä kovaan kuumeeseen. Olin vuoteenomana ja kylässä ollut naapurin emäntä sanoi minut nähtyään ”että poika on vietävä nopeasti lääkäriin”. Hevoskyydillä mentiin. Sattui joka kivi ja kuoppa päähän kiesin pyörän alla kolmen kilometrin matkalla. Kunnanlääkäriä tuurasi kesälomalla toinen lääkäri ja hän määräsi minut kulkutautisairaalaan, koska kunnansairaala oli palanut, ja kaikki sairaalatoiminta oli siirtynyt sinne ahtaaseen tilaan.
Minulta otettiin selkäydinnäyte, jota pelkäsin hirveästi ruiskun nähtyäni. Näyte tutkittiin Kuopiossa ja sieltä tuli varmuus, että se oli poliota. Minut eristettiin kangassermillä ja aamulla sanoin hoitajalle, ettei vasen käteni toimi. En arvannut, että se ei tulisi enää täysin toimimaankaan. Olin muistaakseni kolme viikkoa sairaalassa, ja sinä aikana tuli nuori tyttö, jolla oli toispuoleinen halvaus. Kotiin päästyäni terveyssisar kävi kerran viikossa minua katsomassa.
