POLIOTARINOITA
Myrkkypussilla Hyvinkäälle
Marraskuussa 1950 meitä poliota siirrettiin Ruskeasuolta Hyvinkäälle ”myrkkypussilla”. Se oli kuorma-auto, jossa kuljetettiin haavoittuneita sota-aikana. Auton kyljessä oli iso punainen risti ja lavakoppi jossa lavereita, joilla makasimme.
Invalidisäätiön Hyvinkään hoitokoti oli mukava, koska se oli perin erilainen kuin sairaala. Alkajaiseksi annettiin lempinimi kaikille sinne tulleille. Minä sain nimeksi Vikkelä. Siellä vallitsi oikein hyvä yhteishenki sekä hoitohenkilökunnan että toisten kohtalotovereiden kanssa. Eräs toipilaspari meni naimisiinkin, mikä herätti huomiota lehdissäkin.
Ryhmäkuva kuntoutujista v.1951. Vikkelä polvillaan eturivissä toinen oikealla.
Siellä sai tutustua yhdessäoloon kaikkien kanssa, ruokailtiin yhteisissä tiloissa, pelattiin pelejä, koronaa ja korttipelejä. Myös viihdetaiteilijoita kävi esiintymässä. Heistä jäi erikoisesti mieleeni: Kauko Käyhkö, Eini Kotiranta, Henry Theel ja Solmu Mäkelä, jolla olin avustajana taikatempuissa.
Osattiin sitä haitaria soittaa itsekin. Vikkelä kuuntelee eturivissä vasemmalla.
Hiljainen tunti oli pakollinen joka päivä ja se tuntui iäiseltä, kun ei päässyt liikkumaan. Hoitajista Saara Räty ja Kaarina Tereska jäivät muistiin miellyttävinä henkilöinä. Joulukin oli mieleenpainuva jouluillallisineen, ohjelmineen ja pikku lahjoineen. Unohtumaton oli käynti nukketeatterissa koululla sekä Ahjon tavaratalossa, jossa oli sodan jälkeen jo kaikkea kivaa tavaraa saatavana.
Meillä oli myös askartelupaja käytössä, jossa saattoi tehdä puutöitä ym. Löin poliokäden etusormeen vasaralla niin, että kynsi meni pirstaleiksi ja sormenpää halki. Ei muuta kuin Hyvinkään sairaalaan lääkäriin, missä nypittiin kynnenkappaleita irti.
Kasvoin ja lihoin 4 kuukauden aikana niin, että kun helmikuussa 1951 tuli poislähdön aika, vanhat vaatteeni eivät mahtuneet päälleni. Niinpä järjestettiin keräys, että sain sopivat vaatteet. Vaikka koulu jäi siltä lukukaudelta väliin, Hyvinkäälle jäi elämäni parhaat muistot.
