POLIOTARINOITA
Kalervon tarina
Kalervon koko tarina
Synnyin 1929 nelilapsiseen perheeseen. Vuosi 1933 oli äidilleni raskas. Hän jäi leskeksi, sitten minä halvaannuin (noin viisivuotiaana) ja vielä syntyi sisareni Aino. Kotikunnassani sairastui useampi lapsi.
Koulun aloitin 11 -vuotiaana. Talvella kuljin kouluun kelkalla sauvoja apuna käyttäen ja kesällä alkuun kontaten. Pilkan kohteeksi tietysti joutui, mutta oli auttajiakin. Kävin kansakoulun ja jatkokoulun. Jatkokoulun jälkeen sain tietää Helsingissä olevasta ammattikoulusta. Veli vei minut Helsinkiin, pääsin kouluun ja valmistuin 1951.
Tästä alkoi varsinainen elämä. Pääsin heti töihin ja sain asunnon Helsingistä. 1954 olin sairaalassa katsomassa tuttua potilasta, ja kuinka ollakaan, tapasin hänen sisarensa, joka edelleen, 51 vuoden jälkeen, istuu minua vastapäätä. 3 kuukauden kuluttua tapaamisesta olimme naimisissa. Ensimmäinen lapsi syntyi kuolleena. Sitten vaimo alkoi odottaa toista lasta, joka on tällä hetkellä 49 -vuotias tyttö.
Lapsen odotusaikana minä katkaisin jalkani reiden yläosasta. Jouduin sairaalaan. Jalka oli vedossa, kun leikkauksessa ollut naapuripotilas lähti liikkeelle ja kaatui jalkani vetotelineen päälle. Seurasi uusintaleikkaus, jossa jalkani naulattiin kiinni. Minun piti päästä jouluksi kotiin, mutta taas minun hyvä tuuri jatkui. Kun minua vietiin kylpyammeeseen, jalka lähti kylvettäjän kädestä ja putosi ammetta vasten ja oli irti jälleen. Tuli taas uusi leikkaus, luun siirto, mutta siitä alkoi sitten toipuminen. Vaimo kävi joka päivä katsomassa kun vuoden olin sillä reissulla.
Pääsin takaisin työelämään. Olimme säästäneet muutaman vuoden ja ostimme oman asunnon ja saimme nauttia vähän aikaa normaalielämästä, kun tulin taas kipeäksi. Vaimo soitti yöllä lääkärin ja se oli lähtö sairaalaan. Sappi oli tulehtunut eikä sitä voinut leikata ennen kuin tulehdus oli ohi. Olin sairaalassa 4 kuukautta, tytär hoidossa ja vaimo töissä.Saimme taas vähän lomaa sairauksista, kunnes taas tapahtui. Minulla ilmeni vatsahaava ja taas oli uusi sairaus edessä. Leikkauksen jälkeen tuli kuumetta ja sairaalareissu pitkittyi. Vaimokin on käynyt muutamia leikkauksia. Mutta olemme aina vaan onnistuneet voittamaan vastoinkäymiset. Voimia tämä on kysynyt.
Nyt olemme olleet muutamia vuosia eläkkeellä. Meillä on upea tyttö ja hänellä on miehensä kanssa kolme aikuista poikaa. Eläkkeellä olomme aikana olemme talvisin asuneet Espanjassa. Nyt voimat ovat vähentyneet niin, että olen ollut ainakin 10 vuotta pyörätuolissa. Sitä ennen käytin sauvoja. Paljon on mahtunut elämään, mutta aina on noustu ylös
Tämä tarina on tosi
19.7.2005
