POLIOTARINOITA

Hurrikaani

 

 

- takaisin -

Hurrikaanin tarina

Elämää isolla E-kirjaimella

Olen Olli ja olen syntynyt pienenä. Olin vielä alle 2 kk vanha kun Elämäni Arpajaisissa taistelijoiden tammikuussa nostin arvan, jossa luki Polio. Silloin elettiin vuotta 1957. Olin saanut elinikäisen "seurustelukumppanin!" Polio tuli, oli ja meni pois. Akuutissa vaiheessa se kyllä piti aika orgioita molemmissa käsissäni ja jaloissani. Jätti kuitenkin taidon liikkua omin avuin.

aikka seurustelukumppanillani oli nimi, niin se on enemmän asiantila kuin pelkkä diagnoosi. Siihen vaikuttavat kaikki: Ystävät, ystävät ja kaverit, elinympäristö sekä mieliala. Jopa sää. Asun pienellä paikkakunnalla ja kun olen tarvinnut tukea, kyynärsauvaa, jo muutamaan otteeseen, on siinä ollut paikallisilla alkuasukkailla ihmettelemistä. "Onko sua sattunut jalkaan?" Kun vastaan, että "on", he jatkavat, "oletko loukannut sen?" Kun siihen vastaa, "siihen on sattunut jo 48 vuotta sitten", he nyrpistävät nenäänsä.

Eräs toinenkin kiinnostava tapaus sattui muutamia vuosia sitten. Joku kysyi "Olli, mikä susta olisi tullut ilman poliota?" Mä oon vastannut vaan jotain yhdentekevää, mutta uskokaa tai älkää, olen sitä asiaa miettinyt miljoona kertaa ilman noita typeriä kysymyksiäkin. kerran mä kysyin uteliaalta alkuasukkaalta, "mitä sä olisit tänään, jos pienenä olisit vammautunut?", se suuttui - hyväkäs!

Aito Hurriganes

Aikani polion kanssa seurusteltuani pyrin "suhteesta" irti. Suomalaiseen rock-elämän taivaalle oli syntynyt uusi Betlehemin tähti, Remu & Hurriganes. Aloin Elää heidän kauttaan. Remuun tutustuin v. -73 ja silloin alkoi Elämä maistua Elämältä. Oli jokin mikä muistutti ja opetti mua kuinka Elämää on Elettävä, eikä "saanut jäädä tuleen makaamaan". Vuoteen -84 asti, kunnes bändi jäi "tauolle", kiertelin heidän kanssaan aina silloin tällöin - joskus tiiviistikin, lähinnä roudareiden messissä.

Tunsin ensi kertaa kuuluvani johonkin. 70-luvun alkupuolella oli klubisysteemit pääkaupungissa hieman toista - vertaa Natsa ennen ja Kaarle XII nyt. Siellä tutustuin moniin muusikoihin. Natsa oli siihen aikaan In-mesta. Minä Elin, Pelasin ja Laulu Soi. Remu torui ja torui, välillä jopa moitti elämäntyyliäni. Kuitenkin Remun johdolla minusta tuli ovelampi, tuhoisampi, rehellisempi, joustavampi, julmempi itseäni kohtaan, villimpi ja älykkäämpi.

Vaikka lihaksiltani olin heikompi kuin toiset, oli minun tahdonvoimalla ja äärettömillä ponnistuksilla kaivettava se, minkä toiset olivat synnyinlahjana saaneet pitää. Vasta Remun ja muiden Hurrikaanien kirkkaassa kiirastulessa minusta tuli Minä. Väistämättä rock-elämään kuuluvat lieveilmiöt tulivat myös mulle tutuksi, kuitenkin se jäi onneksi vain tutustumisasteelle. Kuningatar Alkoholi oli myös astunut Elämääni. Jopa niin vahvaa suhdetta olin häneen luomassa, että aikaisempi seurustelukumppani Polio jäi "kakkossuhteeksi".

Liittyminen polioporukoihin

Seurustelua Kuningatar Alkoholin kanssa kesti 25 vuotta, kunnes se suhde vain lakkasi olemasta -ainakin toistaiseksi. Hylkäsin Kuningattareni ja otin entisen seurustelukumppanini takaisin. Sillä vaikka se on rasite, on se myös äärimmäisen suuri voimavara. Oli aika liittyä Invalidiliittoon ja Polioinvalideihin. Miellyttävää touhua se aluksi olikin, kunnes "pääni" oli selvinnyt tarpeeksi ja aloin pikkuhiljaa huomaamaan, että nehän vasta pitsinyplääjiä, ompeluseurojenpitäjiä ovat.

En kuitenkaan väitä, että em. järjestöt olisivat turhia. Ei, siihen minulla ei ole perusteita. Kuitenkin uskallan väittää, että ne eivät ole juuri minua varten. Olin musiikkibisneksestä oppinut sen, että kun tehdään ja toimitaan, niin tehdään ja toimitaan - eikä olla tekevinään, toimivinaan.
Jos esim. Invalidiliiton lakimieheltä jotakin kysyy, niin suurin huolenaiheeni ei ole, vastaako se edes, vaan koska se vastaa. Kuitenkin määrättyjen asioiden oikaisuvaatimus/muutoksenhaku on tehtävä tietyn ajan kuluessa ja jos jää odottamaan liiton juristin neuvoja, niin saattaa Ollia koskeva epäoikeudenmukainen päätös jo saada lainvoiman, ennen kuin "apua" saa. Hyvänä käytännön esimerkkinä käyköön seuraava: Olin asiani kanssa Kouvolan hallinto-oikeudessa. äin "hopealle". Päätöksessä luki, ettei siitä saa hakea muutosta valittamalla, mutta kukaan ei opastanut, että päätöksen purkua voi hakea KHO:lta. Ja päätös sai lainvoiman.

Kruunupuisto Punkaharjulla

Myös kuntoutusmestat ovat tutuksi tulleet. Olen ollut 6 kertaa Kruunupuistossa, Punkaharjulla, poliokurssilla. Jos Kruunupuistosta olisi jotakin negatiivista sanottava, niin se oli viime vuoden jakso. Silloin ei Ollilla On -vaihde lähtenyt koko 3 viikkona käyntiin. Kytkin oli "vain" Off - asennossa. Kyllä minä tiedän missä se vika oli ja voin sen teille kertoa. Se vika oli minussa itsessäni. Sillä minähän itse olen itseni paras asiantuntija. Aivan turhaa syyttää esim. "Kahvi oli liian kuumaa" kun se ei ole mikään syy. Tosin on siellä ollut sellaisiakin, joiden mielestä mikään ei ollut oikein hoidettu. Jos Kruununpuiston miellyttävän henkilökunnan kanssa ei toimeen, vikaa voi olla vain itsessä.

Toisaalta yhteys ei ole aina helppoa. Kurssijaksoilla olen aina ollut nuorimmasta päästä, ja kurssin vanhin on saattanut olla mua jopa yli 30 vuotta vanhempi, ei paljon yhteistä kieltä ole löytynyt. Kuitenkin niin laajasta laitoksesta olen aina heimoveljen tai -sisaren kohdannut, jonka kanssa olen sitten Elänyt Elämää. Tarinoinut asioista, jotka ovat olleet "Asioita" Elämisen kannalta. Olin minä kerran Invalidiliiton ilmaislomalla. Ei se ollut mikään kehuttava kokemus. Tai sitten en vaan sopeutunut joukkoon, jossa vertailtiin vammoja ja kinasteltiin "kuka on nyt huonokuntoisempi kuin toinen".

Miksi tulet isona?

Vielä se kysymys, "mikä susta olisi tullut ilman poliota?". Olin pienenä päättänyt, että isona rupean muusikoksi. Laitan sanat soimaan, kultaisten nuottien väliin. Akordi akordin jälkeen. Ja ne sanat tulevat kertomaan tarinan. Tarinan parhaasta kaveristani, kultaisesta ystävästäni. Ja siinä laulussa on loputon sointi, sävel ja onnellinen loppu. Sillä suonissani virtaa musiikki, rytmi. Olen saanut sen verenperintönä. Mutta ei minusta pelimannia tullut. Minusta tuli Minä. Ja hyvä niin, sillä kuka olisikaan parempi minä kuin minä itse. Ja minusta on mukavaa olla Minä.
Sellainen on Olli, sellainen ihminen, joka on saanut Elää Elämää - päiviä, joita jotkut eivät saa koskaan kokea. Sydämeni sanoo niin, tietää todeksi. Järkeni ei ota uskoakseen, ei vielä tänään, ei ehkä huomennakaan, mutta kauanko sekään jaksaa pitää puolensa, kun kaikkensa antaa. Saadakseen vain hetken hellyyttä, lainattua rakkautta, hyvän huomenen.

"Kuten lintu on luotu lentämään
on ihminen luotu onneen
Kun ei pelkää itseään
Ei pelkää myöskään elää elämää"

Elämässäni olen noudattanut kahta ohjetta: Toimin kuten sydän kertoo. Niin toimiessa mulla on ollut vain yksi korkea UhkaPelurin periaate - Kaikki tai Ei Mitään. Sillä kun Elämääni Elän, että seuraava toteutuisi. Tosin alkuosa on "jo" toteutunut.

"Kun minä synnyin - Itkin ja ympärilläni olevat hymyilivät. Kun minä kuolen - Hymyilen ja ympärilläni olevat itkevät." En Elänyt turhaan. Mutta nyt on aika lähteä matkalle. Pitkälle matkalle ilman karttaa, eikä kukaan, keltä kysyn, osaa neuvoa mulle suuntaa, eikä oikeaa polkua määränpäähän, jonne en ehkä koskaan pääse perille.

And that's My Way and I'm sure that's the Only Way to Live Life with Rhythm, Feel and Love.

Olli Jankeri