Postpoliosyndroomassa yleisin oire on uupumus

PPS koostuu oireista, jotka voidaan luokitella yleisiksi lihaksia ja luustoa koskeviksi tai neurologisiksi. Nämä sisältävät uusia oireita, jotka esiintyvät polion myöhäisenä jälkitautina. Koska yleiset oireet eivät ole ominaisia, postpoliosyndrooman taudinmääritys voi olla vaikea, ellei myös neurologinen osa ole olemassa.

Uupumus on selvästi eniten huomiota herättävä yleinen oire, joka esiintyy n. 84% PPS tapauksista (taulukko 1). Uupumus kuvataan yleisenä heikkoutena, joka on seuraa jo vähäisestä aktiviteetistä. Tämän ominaisuuden vuoksi sitä on joskus kutsuttu ”polioseinäksi”, yhtäkkisenä yleisenä loppuun kulumisena, lyhyen fyysisen aktiviteetin jälkeen. Potilaat ovat kuvanneet uupumusta väsymykseksi, energianpuutteeksi, haluttomuudeksi toimia, raskaudentunteeksi lihaksissa, lisääntyväksi fyysiseksi heikkoudeksi ja lisääntyväksi voimankadotukseksi harjoituksen aikana.

Uupumus voi olla sekä yleinen, että lihaksia koskeva ja se voi vaikuttaa yhtälailla psyykkiseen kuin fyysiseen toimintaan. Ankarassa uupumuksessa potilailla on vaikeuksia keskittyä ja kerätä ajatuksiaan, ilmenee ajoittaista sekavuutta. Uupumusta voidaan helpottaa vähentämällä fyysistä toimintaa, aktiviteettia rauhoittamalla, ottamalla useasti nokkaunia ja lepotaukoja. Uupumus helpottuu hyvälaatuisesta unesta, toisin kuin kroonisessa uupumissyndroomassa. PPS:n uupumus reagoi paremmin uneen, kuin vain lepäämiseen, useat lepojaksot ovat myös avuksi. Uupumuksen patofysiologiaa (sairaan elimistön toimintaa tutkiva tiede) ei ole selvitetty, Bruno (kts. alla) on olettanut, että se johtuu vauriosta aivojen aktivaatio-järjestelmässä. Toiset tutkijat ovat yhdistäneet uupumuksen motorisen yksikön* hermolihasliitoksessa tapahtuvaan hajanaiseen huonontumiseen. Pienellä vähemmistöllä on tosiasiassa lihasvoiman uupumistaipumus, joka perinteisesti esiintyy halvausmaisena lihasheikkoutena ja on havaittu myös liikeratakovettumataudissa ALS*. Yleisen uupumuksen hoitoon voidaan käyttää useita eri lääkkeitä. Lihasvoiman uupumistaipumus, kuten myös yleinen uupumus reagoi ajoittain antikolinergiseen* lääkitykseen.

Harvemmin kuvatut yleiset oireet ovat: lisääntyvä unentarve, huimaus, kylmäherkkyys ja psyykkinen stressi. Moni potilas valittaa kylmäherkkyyttä. Kerrotaan pahenevista oireista, kuten lisääntyvästä uupumuksesta, heikkoudesta ja altistuttaessa kylmiin lämpötiloihin ilmenee värimuutoksia, kuten syanoosia* ja kalpenemista poliovammautuneissa raajoissa. Nämä oireet voivat olla yhteydessä sympaattisen hermorungon* vaurioihin akuutin polion aikana, koska postpoliopotilailla on heikentynyt sympaattisen hermoston* toiminta – reagointi stressiin. Psykologiset oireet voivat olla ajoittain musertavia, johtuen vanhan, oletettavasti ratkaistun ongelman uusiutumisesta ja henkisestä paineesta, vaadittavien suurten elämäntapamuutosten edessä.

Seppo Utriainen

motorinen yksikkö, yhden hermosyyn (aksonin) ja kaikki sen hermottamat lihasäikeet
sclerosis lateralis amyotrophica, amyotrofinen lateraaliskleroosi, ALS
antikolinerginen, parasympaattista hermostoa hillitsevä
syanoosi, sinerrys ihossa, limakalvoissa
sympaattinen hermosto, sympaattinen hermorunko
artrofia, surkastuminen, kuihtuminen

LÄHDEKIRJALLISUUS
Jubelt B, Drucker J. Post-polio Syndrome: An Update.
SEMINARS IN NEUROLOGY-VOLYUME 13. NO.3 SEPTEMBER 1993
Bruno RL, Frick NM, Cohen J. Post-polio sequelae: polioencephalitis, stress, and the etiology of post-polio sequelae. Orthopedics 1991;14:1269-76
Bruno RL. Chronic fatigue, fainting and autonomic dysfunction: Further similarities between post-polio Fatigue and Chronic Fatigue Syndrome? Journal of Chronic Fatigue Syndrome, 1997, 3: 107-117.
Bruno RL,Frick NM, Creange SJ, Molzen T, Lewis T, Zimmerman JR. Polioencephalitis and the brain fatigue generator model of post-viral fatigue syndromes. Journal of Chronic Fatigue Syndrome, 1996; 2:5-27.
Suomalainen lääkärikeskus, 3. painos, Weilin+Göös 1989 http://member.aol.com/harvestctr/Library/library.html