Palelee!

Sarjassamme polio ja aivorunkotuhot käsittelemme tällä kertaa lämmönsäätelyä.
Tai pikemminkin kyvyttömyyttämme sietää kylmää – ja toisaalta liian kuumaa.
Richard Bruno tutki reaktioitamme lämpöön panemalla koehenkilöt eräänlaiseen lämpö-/kylmäkaappiin, jonka lämpötila oli aluksi 25, sitten 30 ja lopuksi 20 celsiusastetta. Koehenkilöinä oli paitsi poliottomia myös polioselviytyjiä, joiden toiseen käteen polio oli iskenyt hanakasti. Koehenkilöiltä mitattiin molemmista käsistä ihon lämpötila, veren virtausnopeus ja hermosolujen johtumisnopeus eri lämpötiloissa.

Kylmä kangistaa nopeasti

Kylmä kangisti ja kömpelöitti poliokättä enemmän kuin tervettä. Kun siirryttiin 30 asteesta 20 asteen huonelämpötilaan poliokäden liikehermojen johtumisnopeus laski nopeammin kuin terveemmän käden hermoilla. Poliokäden liikehermot toimivat yhtä hitaasti kuin terveen käden liikehermot 10 astetta kylmemmässä. Huonompi käsi myös tuntui kosketettaessa kylmemmältä. Myös liikkeiden sulavuus ja sorminäppäryys sekä lihasvoima vähenivät dramaattisesti. Lisäksi kylmä aiheutti polioselviytyjälle kipua huomattavasti alhaisemmassa lämpötilassa kuin terveelle.
Varsinkin Suomen kylmän talven olosuhteet tuottavat suoranaisia vaaratilanteita polioselviytyjälle. Auton lasien skrapaaminen kohmettaa kädet nopeasti, avaimet putoavat maahan eikä avainta saa millään ilveellä lukkoon. Kun päästään rattiin, käsien reaktionopeus laskee. Jalkaisin liikuttaessa liikehermojen hidas johtumisnopeus johtaa herkästi liukastumiseen, kun tasapainon järkkymiseen ei ehdikään reagoida kesäiseen malliin.

Violetti kinttu

Myös veri virtaa polioraajoissa laiskemmin. Veren virtausnopeus oli jo 25 asteen lämmössä huomattavasti hitaampi poliokädessä kuin terveessä. Lämpötilan laskiessa 30 asteesta 20 asteeseen poliokäden verenvirtaus laski nopeammin kuin terveemmän käden verenvirtaus.
Monet polioselviytyjät ovat ihmetelleet, miksi poliojalka muuttuu päivän mittaan violetin punaisiksi, vaikka se oli aamulla porsaanpunainen. Pieni ihon punaisuus johtuu siitä, että valtimosuonet ovat yön jälkeen apposen auki ja lihakset ovat peiton alla lämpimät ja rentoutuneet.
Kun nouset ylös sängystä, paljaat jalat kohtaavat kylmän lattian. Selkäytimessä kulkevat autonomisen hermoston sympaattiset hermot käskevät supistaa valtimoita ja laskimoita. Polioselviytyjällä polio on murjonut näitä hermosoluja, ja supistumiskäskyä ei tulekaan. Kun verisuonet pysyvät avoimina, jalkojen lämpöä karkaa harakoille, ja kun uutta lämmittävää valtimoverta ei tule tarpeeksi, ihon lämpötila laskee.
Kun sympaattiset hermot eivät supista laskimoita, valtimoiden ympärillä olevat lihakset ryhtyvät töihin ja ihon pintalämpötila laskee edelleen. Jalat muuttuvat violetin värisiksi, kun hapeton laskimoveri jymähtää jalkoihin eikä verta siirry takaisin sydämeen ja sitä kautta keuhkoihin.
Poliojalka voi olla niin kylmä ja syvän violetti, että hätäinen nebraskalainen lääkäri oli jo amputoimassa polioselviytyjän jalkaa, koska lääkäri oli varma, että jalassa oli valtimotukos. Onneksi polioselviytyjä tiesi poliojalan temput, ja tilanne laukesi sillä, että jalka kiedottiin lämpöpakkauksen sisään ja nostettiin ylös. Kun laskimoihin pakkautunut veri pääsi virtaamaan takaisin sydämeen, myös lääkärin pulssi rauhoittui. Ja polioselviytyjä sai pitää jalkansa.

Kerrospukeutuminen

On tärkeää oivaltaa, että normaali huonelämpötila tai pienikin veto voi olla meikäläisille haitallinen. Kylmä hiipii kuin varkain luihin ja ytimiin. Ensin se saavuttaa liikehermot. Niiden toiminta hyytyy ja niiden lihasvoima katoaa. Jos yrittää sisulla tehdä työt ja askareet, rasittuneet liikehermot saavat tarpeekseen ja saattavat sanoa sopimuksen irti. Jos ja kun hermot kuolevat rasitukseen, siitä koituu pysyvä heikentyminen.
Myös lihakset, jänteet ja niiden ympärillä olevat rakenteet jäähtyvät, mikä tietenkin kangistaa. Lihakset alkavat jännittyä tai jopa hytistä, mikä tietenkin rasittaa lihaksia aiheuttaen jälkeenpäin lihaskipua. Niveletkin alkavat kenkkuilla. Pienikin äkkinäinen liike voi tuoda revähdyksiä kun lihaksia tai jänteitä ei ole lämmitetty. Myös jännetuppitulehdukset ja muut rasitusvammat syntyvät helpommin kankeissa oloissa.
Pulmien välttämiseksi on tärkeää pysyä lämpimänä. Ulkoilijoille tarkoitetut hengittävän eristävät alusasut ovat meille hyviä sisätiloissakin. Jos liikehermojemme ja lihastemme suorituskyky on 20 asteessa yhtä huono kuin muilla 10 asteessa, tarvitsemme ehdottomasti tasoitusta. Tätä kirjoittaessani päälläni on t-paita ja kaksi fleeceä. Tekisi mieli pukea myös hanskat, koska sormet tuntuvat olevan kohmeessa.
Kerrospukeutuminen on idea, koska vaatetta on helppo vähentää tai lisätä juuri sopivaksi, mikäli lämpötila vaihtelee. Hikoilun aiheuttama ihon kastuminen lisää kylmän tunnetta. Ja koska veren virtaus on huonommassa raajassa heikompaa, ylimääräinen kangaskerros saattaisi olla heikommalla puolella paikallaan. Toppaus on hyvä myös kosmeettisista syistä, koska huonompi käsi tai jalka on toista ohuempi.
Yöllä on tärkeää pukeutua lämpimästi, koska joissain taloissa lämpötilaa lasketaan yön ajaksi, jolloin nukkuessaan saatamme hytistä itsemme väsyksiin.
Pää ja niska on erityisen tärkeätä suojata kylmältä, koska ne ovat paljaana ja luovuttavat paljon lämpöä. Itse olen alkanut käyttää kotona huivia varsinkin kun lueskelen autotallin vastaiseen seinään nojaten.
Kahden sukan välillä olevat villasukat ovat myös käytännölliset. Ulommainen sukka kerää lattialla olevat liat ja sisimmäinen jalkahikeä. Välissä olevat villasukat pysyvät puhtaampina, ja niitä voi välillä tuuletella. Talvella ulkona kannattaa pukeutua kuin naparetkeilijä, joten varusteet löytyvät urheilukaupasta.

Kuumakaan ei ole terveellistä

Moni pyrkii lämmittämään itseään kuumassa kylvyssä tai saunomalla innokkaasti. Kuumassa pintaverisuonet leviävät apposen auki, jolloin jaloista tulee keitetyn ravun punaiset. Veri suorastaan syöksyy ihon pintasuoniin. Kun kylpijä nousee vedestä, maan vetovoima laskee veren jalkoihin, mikä saattaa aiheuttaa huimausta ja jopa pyörtymisen, jolloin hukkuminenkin on mahdollista.
Kuumina kesäpäivinä painovoima aiheuttaa helposti jalkaterien ja nilkkojen turpoamista. Koska polioselviytyjät eivät jaksa liikuskella rivakasti, normaali lihastyö ei pumppaa verta laskimoista kohti sydäntä. Jalat on nostettava aika ajoin kohti korkeuksia.
Jos polioselviytyjän jalat alkavat turvota, on tärkeää selvittää, jaksaako sydän pumpata tarpeeksi tehokkaasti ja onko jalkojen verisuonissa tukoksia. Pulmat ovat polioselviytyjillä yhtä todennäköisiä kuin muillakin.
Viime kesän heinäkuu oli poikkeuksellisen lämmin. Huomasin hyvin, miten 25 asteen lämmössä elimistöni hyrähti käyntiin. Kun muut läähättivät yli 30 asteen lämmössä hiirenhiljaa, meikäläinen riehui levittämässä lehtikompostia elämänsä kunnossa.
Kesäkuumalla huomasin mielenkiintoisen ilmiön. Vaikka muuten tuntui olevan riittävän lämmin, tuntui kuin selkärangan vieressä kulkevissa fileissä eli syvissä lihaksissa olisi edelleen jääpalapussit. Huomaan “jääpalat” myös kun makoilen lämpimässä peiton alla. Eli aina meikäläistä jostain palelee.
Etenkin näin talvella tuntuu, että Suomi ei todellakaan ole polioselviytyjän paikka. Ihmekös sitten, että porukat katoavat talveksi etelänmaille, koska siellä tarkenee olla joskus ulkonakin.

Tuija Matikka

Lähteenä Richard Brunon kirja The polio paradox. Warner books 2002. Luku 13.