Polion myöhäinen todentaminen

Polion sairastamisen todentaminen vuosien jälkeen on ongelmallista useasta syystä.

Jos poliota epäillään henkilöllä, joka on myöhemmin ottanut poliorokotteen, ei veren poliovasta-aineiden lähdettä voida määritellä, eli sitä, muodostuiko vasta-ainetta sairastetun polion vai saadun rokotuksen perusteella.

Diagnoosin tekemistä jälkikäteen ei kuitenkaan ole estämässä ainoastaan rokotus. Kun valtaosa poliovirustartunnoista on oireettomia, on ilman rokotuksiakin vaikea jälkikäteen päätellä, oliko poliovirus syypää oireisiin, vaikka aikaansaikin vasta-ainetuotannon elimistössä.

Polion sairastaminen voidaan todeta selkäydinnesteestä varmuudella vain sairauden akuuttivaiheessa, ei vuosien tai vuosikymmenten jälkeen. Halvausoireita voidaan tutkia myöhemminkin.
ENMG-tutkimukset ovat epäspesifisiä, jopa sairauden alkuvaiheessa eli lähinnä “muutokset sopivat virologisesti todettuun polioinfektion jälkitilaan”. Tiettyjä piirteitä kyllä ENMG:ssä poliopotilailla on, ja jos osaa kysyä, onko polioon sopivaa löydöstä ENMG:ssä, niin silloin ENMG kyllä antaa spesifimpääkin tukea diagnoosille.

Jos sitten taas etukäteen tiedetään, että henkilöllä on ollut virologisesti varmennettu polio, niin vuosienkin kuluttua ENMG:llä voidaan todeta, mikä muutos on poliosta ja mikä muusta johtuvaa melko suurella varmuudella.

Neurologian poliklinikoilla tehtävällä elektroneuromuskulografia (ENMG) –nimisellä tutkimuksella voidaan saada vahvistusta
(ei varmistusta) polioepäilyyn.

Asiantuntijat tutkimusprofessori Tapani Hovi, Kansanterveyslaitos dosentti Markus Färkkilä, HUS

Kaija Salmela

-ylös-

-takaisin-